Huolimatta siitä, mitä näillä riveillä voimme nimittää perhepäivällisten papu- ja prismaluonteeksi, vaipui mr Dorrit niiden kestäessä monta kertaa uneen. Nämä kohtaukset tulivat yhtä äkkiä kuin edellisenä iltanakin ja torkahdukset olivat yhtä lyhyet ja sikeät. Ensimmäisen kohtauksen sattuessa näytti mrs General melkein hämmästyneeltä, mutta joka kerta niiden uudistuessa luki hän säädyllisyys-helminauhaansa: pappa, peruna, pupu, papu, prisma, ja lausuili niin hitaasti tätä pettämätöntä loitsuansa, että näytti pääsevän helminauhansa päähän samalla hetkellä kuin mr Dorrit havahti hereille.
Mr Dorrit oli kiusallisen tietoinen Frederickiä vaivaavasta uneliaisuudesta (jota ei ollut olemassa muuta kuin hänen mielikuvituksessaan), ja päivällisen jälkeen, kun Frederick oli vetäytynyt huoneisiinsa, pyysi hän yksityisesti anteeksi mrs Generalilta poloisen miehen puolesta. »Hän on veljistä paras ja uskollisin», sanoi hän, »mutta — hm — läpeensä raihnainen. Surullista sanoa, mutta hän huononee huononemistaan.»
»Mr Frederick, sir», lausui mrs General, »on tavallisesti hajamielinen ja raukea, mutta toivokaamme, ettei se ole sen pahempaa».
Mr Dorrit oli kuitenkin päättänyt pitää oman päänsä. »Huononee huononemistaan, madam. Hän on enää pelkkä hylky vain, pelkkä raunio. Hän kuihtuu ja lakastuu aivan silmiemme nähden. Hm. Kelpo Frederick!» 9
»Ja mrs Sparkler jäi sinne terveenä ja onnellisena, toivoakseni?» tiedusti mrs General huokaistuaan kylmäkiskoisesti Frederickin kohtalolle.
»Hän jäi sinne ympärillään kaikkea, mikä — hm — ihastuttaa makua ja — hm — kohottaa mieltä, onnellisena, rakas rouva — hm — puolisonsa kanssa.»
Mrs General oli hiukan hämillään ja näytti hienolla tavalla huiskuttavan hansikkaillaan tuon sanan luotansa, ikäänkuin se voisi johtaa johonkin arvaamattomaan.
»Fannyllä», jatkoi mr Dorrit, »Fannyllä, mrs General, on erinomaisia ominaisuuksia. Hm. Kunniantuntoa — hm — selvä päämäärätietoisuus — hm — asemastaan, luja tahto ylläpitää tätä asemaa — hm hm — suloa, kauneutta ja luontaista ylhäisyyttä.»
»Epäilemättä», vastasi mrs General hiukan ylimääräistä jäykkyyttä olemuksessaan.
»Näistä ominaisuuksista puhuessani, madam», jatkoi mr Dorrit, »on minun mainittava niitä rumentavasta tahrasta — hm, hm — joka on pahoittanut — hm — pahoittanut mieltäni ja — hm — minun on lisättävä — hm — suututtanut minua; mutta toivoakseni tämä kaikki nyt on katsottava loppuneeksi, mitä häneen itseensä tulee, ja epäilemättä se on myös loppunut, mitä — hm — muihin tulee.»