»Amy, rakkaani», toisti hän. »Menisitkö katsomaan, onko Bob vartiovuorollaan!»
Pikku Dorrit oli hänen vieressään ja kosketti häntä, mutta isä otaksui vain itsepintaisesti hänen istuvan paikallaan ja kutsui, kumartuen pöydän yli: »Amy, Amy. En tunne olevani oikein entiselläni. Hm. En tiedä mikä minua vaivaa. Tahtoisin kovin mielelläni tavata Bobin. Portinvartijoista hän yksin pitää minusta yhtä paljon kuin sinusta. Katso, onko Bob porttihuoneessa ja pyydä häntä tulemaan luokseni.»
Vieraat olivat hämmästyksissään, ja kaikki nousivat pöydästä.
»Rakas isä, en minä ole siellä; tässä, vieressäsi, minä olen.»
»Aha, sinä olet siinä, Amy! Hyvä. Hm. Hyvä. Hm. Kutsu Bob tänne. Jos hän on vapaa eikä porttihuoneessa, niin pyydä mrs Banghamia noutamaan hänet.»
Pikku Dorrit koetti lempeästi saada hänet mukaansa, mutta hän vastusteli eikä tahtonut lähteä.
»Minä sanon sinulle, lapsi», kiivastui hän, »etten pääse ahtaita portaita ylös ilman Bobin apua. Hm. Lähetä noutamaan Bob. Hm. Lähetä hakemaan Bobia — portinvartijoista parhainta — lähetä hakemaan Bobia.»
Hän katsoi hämmentyneenä ympärillensä ja huomatessaan joukon kasvoja läheisyydessään kääntyi puhuttelemaan heitä:
»Hyvät naiset ja herrat, velvollisuuteni — hm — on lausua;— hm —teidät tervetulleiksi Marshalseaan. Tervetuloa Marshalseaan! Tila on — hm — hieman rajoitettu — rajoitettu — kävelypaikka saisi olla avarampi; mutta saatte huomata, että se ilmeisesti laajenee aikaa myöten — aikaa myöten, hyvät naiset ja herrat — ja ilma on, kaikki huomioonottaen, varsin hyvä. Se tulee — hm — Surreyn kukkuloilta. Tässä on ravintola. Hm. Sitä ylläpidetään — hm —laitoksen jäseniltä kootuilla pienillä avustuksilla. Siitä hyvästä on heillä pieniä — hm — taloudellisia etuja — kummaa vettä — yhteinen keittiö. Ne, jotka ovat kotiutuneet — hm — Marshalseaan, nimittävät mielellään minua — hm — Marshalsean isäksi. Olen tottunut siihen, että vierailijat kohtelevat minua — hm — Marshalsean isänä. Totisesti, jos monivuotinen oleskelu laitoksessa oikeuttaa tällaiseen — hm — kunnioitettavaan arvonimeen, niin voin — hm — huoletta ottaa vastaan tämän minulle suodun — hm —kunnianosoituksen. Tässä on lapseni, naiset ja herrat. Tyttäreni. Täällä syntynyt!»
Amy ei hävennyt sitä eikä hävennyt isänsä tähden. Hän oli kalpea ja pelästynyt, mutta hänellä ei ollut muuta huolta kuin rauhoittaa isäänsä ja saada hänet pois sieltä, hänen oman itsensä, tähden. Hän seisoi isän ja ihmettelevien kasvojen väessä, nojaten hänen rintaansa ja kohottaen kasvonsa hänen Puoleensa. Isä oli kietonut vasemman käsivartensa hänen ympärillensä, ja tuon tuostakin kuului tyttären matala ääni hellästi pyytävän häntä lähtemään hänen mukaansa pois.