Hetken kuluttua avautui toiseen huoneeseen johtava ovi, ja eräs nainen astui sisään. Hän osoitti suurta hämmästystä nähdessään Clennamin, ja hänen katseensa kiersi huonetta etsien jotakuta toista.
»Anteeksi, miss Wade. Minä olen yksin.»
»Se nimi, joka minulle äsken ilmoitettiin, ei ollut teidän.»
»Ei, tiedän sen. Suokaa anteeksi. Olen jo kokenut, ettei minun nimeni ole omiaan hankkimaan minulle pääsyä teidän puheillenne, ja sentähden rohkenin mainita sen henkilön nimen, jota paraillaan etsin.»
»Anteeksi», vastasi toinen osoittaen niin kylmäkiskoisesti erästä tuolia, että Clennam jäi seisomaan, »minkä nimen mainitsitte?»
»Mainitsin nimen Blandois.»
»Blandois?»
»Nimen, jonka te kyllä tunnette.»
»Omituista», sanoi nainen rypistäen otsaansa, »että te itsepintaisesti ja asianomaisen sitä haluamatta osoitatte mielenkiintoa minua ja tuttavuuksiani, minua ja asioitani kohtaan, mr Clennam. En ymmärrä, mitä tarkoitatte.»
»Anteeksi. Tunnetteko sen nimen?»