»Vieraasta miehestä, tarkoitan», selitti Arthur.
»Vieraasta miehestä, tarkoitan minäkin.»
Hän näytti niin tylyltä seistessään siinä vinona ja vääränä, Että Clennamin mieleen juolahti eikä suinkaan ensimmäistä kertaa, että Flintwinch kenties oman etunsa nimessä oli raivannut Blandoisin pois tieltä. Hänenkö salaisuutensa ja turvallisuutensa olivat olleet vaarassa? Hän oli pienikasvuinen ja Koukkuselkäinen eikä kenties varsin voimakas, mutta hän oli sitkeä kuin vanha kuusi ja ovela kuin vanha naakka. Kun tuollainen mies hiipisi takaa paljoa nuoremman ja reippaamman miehen kimppuun ja tahtoisi häikäilemättä tehdä hänestä lopun, kävisi se hyvinkin päinsä tällaisessa yksinäisessä paikassa myöhäisellä hetkellä.
Sillä välin kun Clennamin sairaloisessa mielentilassa tämä ajatus vyöryi hänen tajuntaansa vakituisesti ankkuroituneen pääajatuksen yli, seisoi mr Flintwinch tuijottaen vastapäisen talon seinään porttikäytävän poikki, niska vinossa ja toinen silmä ummessa, ilkeä ilme kasvoilla, poltellen piippuansa; viimemainitussa toimituksessa näytti olevan pääpyrkimyksenä purra piipunvarsi poikki eikä nauttia tupakasta. Kaiketi hän sentään nautti omalla tavallaan siitäkin.
»Kun ensi kerralla tulette tänne, Arthur, niin voitte vaikkapa maalata muotokuvani», huomautti mr Flintwinch pilkallisesti kumartuessaan tyhjentämään piippunsa pesää.
Havahtuen ja hämillään pyysi Arthur anteeksi, jos oli epäkohteliaasti tuijottanut häneen. »Mutta ajatukseni askartelevat niin tässä asiassa», selitti hän, »että unohdan itseni».
»Häh! Enpä käsitä», huomautti mr Flintwinch välinpitämättömästi, »miksi se teitä huolestuttaa, Arthur».
»Ettekö?»
»En», vastasi mr Flintwinch varsin lyhyesti ja jyrkästi, ikäänkuin olisi kuulunut koiran sukuun ja näykkäissyt Arthurin kättä.
»Eikö se merkitse minulle mitään, kun näen nuo kuulutukset tuolla ulkona? Eikö se merkitse minulle mitään, että näen ja kuulen äitini nimeä ja asuntoa mainittavan tässä yhteydessä?»