Sentähden, kun Arthur nyt lausui tällaisen anteeksipyynnön ja kysymyksen ja sitte lykkäsi hänet pulpetin ääreen, istuutuen itse tuolille, alkoi mrs Finching vain puhua äänekkäämmin ja nopeammin, ikäänkuin hienotunteisesti osoittaen, ettei hän voinut kuulla mitään, ja mr Casby siveli uneliaan tyynesti pitkiä valkoisia kiharoitansa.
»Äiti, olen tänään kuullut jotakin, mistä olen varma, ettet mitään tiedä, mutta mikä sinun pitäisi tietää, tuon miehen menneisyydestä, jonka näin täällä.»
»Minä en tiedä mitään sen miehen menneisyydestä, jonka näit täällä,
Arthur.»
Hän puhui äänekkäästi. Poika oli alentanut ääntänsä, mutta äiti torjui tämän tuttavallisen luottavaisuuden yrityksen kuten kaikki muut samanlaiset pyrkimykset ja puhui tavallisella kovalla töykeällä äänellään.
»En ole kuullut sitä kiertoteitse, vaan suoraan asiantuntevalta.»
Mrs Clennam kysyi häneltä, samaan sävyyn edelleen, oliko hän tullut tänne kertoakseen siitä.
»Katsoin oikeaksi, että saisit tietää sen.»
»Ja mitä se on?»
»Hän on istunut ranskalaisessa vankilassa.»
Mrs Clennam vastasi aivan rauhallisesti: »Sen minä kyllä voin uskoa hänestä.»