»Mutta pahantekijänä, äiti. Hän oli syytettynä murhasta.» Toinen säpsähti kuullessaan tuon sanan ja hänen kasvoillaan näkyi luonnollisen kauhun ilme. Kuitenkin hän puhui edelleen kovaa kysyessään:
»Kuka kertoi sinulle sen?»
»Mies, joka on ollut hänen vankilatoverinsa.»
»Otaksun, ettet tuntenut sen miehen menneisyyttä, ennenkuin hän kertoi tästä?»
»En.»
»Vaikka tunsit miehen?»
»Niin.»
»Aivan samoin kuin minun ja Flintwinchin oli laita tuon toisen miehen suhteen! Otaksun kuitenkin, ettei yhtäläisyys ole niin tarkka, että opit tuntemaan tiedoittajasi kirjeenvaihtajan kautta, jonka huostaan hän oli sijoittanut rahoja? Kuinka sen asian laita on?»
Arthurilla ei ollut muuta neuvoa kuin tunnustaa, ettei hän ollut tutustunut tiedoittajaansa minkään toimiston suositusten taikka yleensä minkäänlaisten välittäjien kautta. Mrs Clennamin tuikea tarkkaavaisuus laukesi vähitellen vakavaksi voitonriemuksi, ja hän vastasi jyrkän painokkaasti: »Katso siis, kuinka tuomitset muita, Arthur. Neuvon sinua, omaksi hyväksesi, ottamaan vaarin siitä, kuinka tuomitset muita.»
Hänen juhlallinen mahtipontisuutensa ilmeni yhtä paljon hänen katseessaan kuin painokkaissa sanoissaan. Hän katsoi yhä edelleen poikaansa; ja jos tällä tullessaan oli ollut jonkinlainen salainen toivo voida vaikuttaa häneen vähänkin, tuijotti hän nyt sen toivon ulos hänen sydämestään.