»Äiti, enkö siis voi tehdä mitään auttaakseni sinua?»
»Et mitään.»
»Etkö suo minulle minkäänlaista luottamusta, tehtävää tai selitystä?
Etkö huoli minkäänlaisesta neuvosta? Etkö salli minun lähestyä sinua?»
»Kuinka voit kysyä minulta tuota? Sinähän itse erosit minun liikkeestäni ja minun asioistani. Sinun puoleltasi se tapahtui eikä minun. Kuinka voit tosissasi kysyä minulta tuollaista? Sinä tiedät, että jätit minut Flintwinchin huostaan, ja hän on nyt sinun paikallasi.»
Vilkaisten Jeremiahiin huomasi Clennam jo hänen sääryksistään, että hän mitä tarkkaavimmin koetti seurata heidän keskusteluaan, vaikka seisoi heinään nojaten ja leukaansa kuoputellen oli kuuntelevinaan Floraa, joka sekavimmalla tavalla laverteli erilaisista asioista, jolloin makrilli ja mr F:n täti jossakin käänteessä oli sekoitettu turilaihin ja viinikauppaan.
»Vankina ranskalaisessa vankilassa, syytettynä murhasta», toisti mrs Clennam tyynesti kooten sen, mitä hänen poikansa oli sanonut. »Siinäkö kaikki, mitä olet saanut kuulla hänestä hänen vankilatoveriltaan?»
»Pääasiassa kaikki.»
»Entä oliko tuo toveri ollut hänen apulaisenaan ja myös murhaaja? Mutta tietysti hän antaa itsestään paremman todistuksen kuin ystävästään, turhaahan on kysyäkään. Tästäpä vieraamme saavat uutta puheenaihetta. Casby, Arthur kertoo minulle —»
»Seis, äiti! Seis, seis!» Hän keskeytti äitinsä kiireesti, koska ei suinkaan ollut ajatellut kuuluttaa kaikille sitä, mitä oli kertonut.
»Mitä, nyt?» kysyi mrs Clennam tyytymättömänä. »Mitä vielä?»