»Hän ei näe minua, jos sammutan kynttilän», sanoi Arthur ja antoi teon seurata sanoja.
»Hän kuulee mitä sanotte», huudahti Affery.
»Hän ei voi kuulla meitä, jos vedän teidät tänne pimeään kaappiin ja puhun teille siellä», ja taas antoi Arthur teon seurata sanoja. »Miksi piilotatte kasvonne?»
»Siksi että pelkään näkeväni jotakin!»
»Ette voi pelätä näkevänne mitään tässä pimeydessä, Affery.»
»Kyllä, voin kylläkin. Paljon enemmän kuin jos on valoa.»
»Miksi te pelkäätte?»
»Siksi että talo on täynnä salaisuuksia ja outoja asioita, täynnä kuiskutuksia ja supinaa, täynnä ääniä. Ei missään talossa kuulu niin paljon ääniä kuin täällä. Minä kuolen niistä, ellei Jeremiah sitä ennen kurista minua. Niin luulen hänen tekevänkin.»
»En ole milloinkaan kuullut täällä mitään ääniä, joista kannattaisi puhua.»
»Ah! Mutta kyllä kuulisitte, jos asuisitte täällä ja jos teidän täytyisi kulkea täällä kaikkialla kuten minun», vakuutti Affery; »ja te huomaisitte, että ne kyllä ovat mainitsemisen arvoiset ja että olisitte pakahtumaisillanne, ellette saisi puhua niistä. Nyt Jeremiah tulee. Tahdotte kai, että hän tappaa minut?»