»Niin, rakkaan Amyn!» huudahti mrs Sparkler hellästi huoahtaen.
»Rakkaan pienokaisen! Ei silti, että Amy yksin riittäisi täällä.»
Mr Sparkler oli sanomaisillaan: eikö? mutta huomasi ajoissa vaaran ja myönsi: »Ei, eihän toki, kultaseni, ei hän yksin riitä.»
»Ei, Edmund. Ei vain siksi, että tämän herttaisen lapsen hyveet ovat hiljaista laatua ja vaativat vastakohtaisen taustan — vaativat elämää ja liikettä, jotta ne saisivat oikean valaistuksensa ja jotta ymmärtäisimme antaa niille ansaitun arvonsa — ei vain siksi, mutta hän tarvitsee virkistystä, monestakin syystä».
»Juuri niin», vahvisti mr Sparkler. »Virkistystä.»
»Älä viitsi, Edmund! Sinulla on tapana keskeyttää minut, vaikkei sinulla ole vähintäkään sanottavaa, ja se tekee minut hajamieliseksi. Sinun täytyy heittää pois se tapa. Amysta puhuttaessa — pieni lemmittyni oli hellästi kiintynyt isäraukkaan ja kaipaa epäilemättä häntä kovin ja on surrut paljon. Niin olen itsekin tehnyt. Olen kärsinyt kauheasti. Mutta Amy on varmasti kärsinyt vieläkin enemmän, hän kun oli koko ajan mukana ja isän seurassa loppuun saakka, jota minä valitettavasti en voinut olla.»
Tässä Fanny vaikeni itkeäkseen ja päivitelläkseen. »Voi, voi, rakastettu isä! Hän oli todellinen herrasmies! Setäraukan täydellinen vastakohta!»
»Kiltti pieni hiireni tarvitsee virkistystä tämän vaikean ajan jälkeen», jatkoi Fanny, »samoin kuin pitkät ajat hoidettuansa Edwardia hänen sairautensa aikana; tämä sairaus ei muuten vieläkään ole ohi ja saattaa kestää jonkun aikaa tuottaen häiriötä meille kaikille, isäraukan asioita kun ei saada järjestetyiksi. Onneksi ovat kuitenkin hänen paperinsa sinettien ja lukkojen takana hänen asianajajainsa hallussa siitä saakka kun hän kaitselmuksen johtamana kävi Englannissa ja sellaisessa kunnossa, että ne voivat odottaa, kunnes veljeni Edward niin terveenä palaa Sisiliasta, jossa hän on parannusmatkalla, että kykenee selvittelemään tai jakamaan pesän tai mitä sille on tehtävä.»
»Hänellä ei voisi olla parempaa sairaanhoitajaa», rohkeni mr Sparkler huomauttaa.
»Merkillistä kyllä, voin kerran olla samaa mieltä kuin sinä», vastasi hänen vaimonsa ja käänsi veltosti silmiänsä hiukan hänen puoleensa (yleensä puhui hän enimmäkseen huonekalustolle), »ja voin hyväksyä mitä sanot. Hänellä ei voisi olla parempaa sairaanhoitajaa. Toisinaan kyllä saattaa tämä herttainen lapsi olla hiukan väsyttävä vilkkaampiluontoiselle, mutta sairaanhoitajana hän on täydellinen, Amyista parhain!»
Mr Sparkler, jota viime menestys rohkaisi, huomautti, että Edward, tottavie, oli saanut aikamoisen tönön, »rakas tyttöni».