Ma'amselle oli hiukan hidas tietämään ja huomaamaan sen, ollen vielä tottumaton ranskankieleen. Mutta mrs General huomasi sen hänen puolestansa.
»Kysykää häneltä, onko se pelastanut monenkin hengen», pyysi tasapainonsa menettänyt nuori mies äidinkielellään, englanniksi.
Isäntä ei tarvinnut kielenkääntäjää. Hän vastasi heti ranskankielellä:
»Ei, ei tämä koira.»
»Miksei?» tiedusti nuori mies.
»Anteeksi», vastasi isäntä tyynesti, »antakaa sille tilaisuus, niin se tekee sen epäilemättä. Esimerkiksi, olen aivan varma siitä», hän hymyili rauhallisesti tasapainonsa menettäneelle nuorukaiselle leikatessaan vasikanpaistia tarjoiltavaksi, »että jos te, monsieur, annatte sille tilaisuuden siihen, rientää se innokkaasti täyttämään velvollisuutensa».
Taiteilija nauroi. Mielistelevä matkailija, joka huolestuneen innokkaasti piti puoliansa syömisessä, pyyhki leipäviipaleella pari viinipisaraa viiksistään ja yhtyi keskusteluun.
»Vuodenaika alkaa jo olla myöhäinen matkailijoille, vai kuinka, arvoisa isä?» huomautti hän.
»Kyllä, niin alkaa. Vielä pari, kolme viikkoa korkeintaan, ja sitte jäämme yksin tänne talven lumiin.»
»Ja sitten tulee kuoppivien koirien ja haudattujen lasten aika, kuvista päättäen», arvaili mielistelijä.
»Anteeksi», vastasi isäntä, joka ei oikein ymmärtänyt viittausta. »Kuinka niin, kuoppivien koirien ja haudattujen lasten aika, kuvista päättäen?»