»Minä taipuisin tottelemaan vain täysin pätevää vangitsemismääräystä. On aina hyvä säilyttää ulkokuori koreana. Neuvonantajananne soisin, että teidät vangittaisiin vain korkeimman oikeuden käskystä, jos suvaitsisitte siinä tehdä minulle mieliksi. Se näyttäsi paremmalta.»
»Mr Rugg», vastasi Arthur alakuloisuudessaan, »ainoa toivoni on, että kaikki pian päättyisi. Tahdon astua tietäni suoraan eteenpäin ja kestää, mitä on kestettävä.»
»Vielä hiukan järkipuhetta, sir», huusi mr Rugg. »Siinä on todella järkeä. Äskeinen saattaa olla makuasia, mutta tässä on todella järkeä. Jos teidät vangitaan alaoikeuden määräyksestä, niin teidät viedään Marshalseaan. No, tiedättehän mikä Marshalsea on. Perin umpinaista. Äärimmäisen ahdasta. Sitävastoin King's Benchissä —» Mr Rugg heilautti oikeata kättänsä avaralti, ikäänkuin kuvatakseen, kuinka siellä oli runsaasti tilaa.
»Tahtoisin mieluummin, että joutuisin Marshalseaan kuin mihinkään muuhun vankilaan», vakuutti Clennam.
»Todellako, sir?» vastasi mr Rugg. »No, sekin on makuasia, ja voimme siis lähteä matkaan.»
Hän oli ensin hiukan loukkautunut, mutta leppyi pian. He kävelivät Yardin toiseen päähän. Heartilaiset pitivät häntä nyt hänen onnettomuuksiensa jälkeen paljoa mielenkiintoisempana kuin sitä ennen: nyt he katsoivat hänen todella kuuluvan kortteliin ja saaneen sen kansalaisoikeudet. Monet tulivat ulos katsomaani hänen jälkeensä ja huomauttivat toinen toisellensa hyvin hartaina, että hän »oli kovin masentunut onnettomuudestaan». Mrs Plornish ja hänen isänsä seisoivat portaiden yläpäässä hyvin alakuloisina ja pudistelivat päätänsä.
Kun Arthur ja mr Rugg tulivat konttorin luo, ei siellä näkynyt ketään odottelijaa. Mutta vanhahko, rommissa säilytetty juutalainen seurasi heitä ja kurkisti ikkunasta jo ennenkuin mr Rugg ennätti avata ainoatakaan päivän kirjettä. »Oho!» virkkoi tämä. »Mitä kuuluu? Käykää sisään. — Mr Clennam, luulen, että tässä nyt on se herrasmies, josta mainitsin.»
Herrasmies selitti, että hänellä oli vain »pikku liikeasia», ja suoritti laillisen tehtävänsä.
»Saatanko teitä, mr Clennam?» kysyi mr Rugg kohteliaasti, hykerrellen käsiään.
»Kiitos, menen mieluummin yksin. Tehkää hyvin ja lähettäkää vaatteeni perästäpäin.» Mr Rugg vastasi hilpeästi, luvaten täyttää hänen pyyntönsä, ja puristi hänen kättään. Sitten Clennam saattajinensa astui portaita alas, nousi ensimmäisiin käsillä oleviin vaunuihin ja ajoi vanhalle tutulle portille.