Arthur katsoi häneen uudelleen, turhaan hakien jotakin selitystä hänen käytökseensä. Hetken päästä käänsi Arthur taas päänsä pois. Kohta senjälkeen sanoi nuori John äärimmäisen lempeästi:
»Pieni pyöreä pöytä, sir, joka on kyynärpäänne kohdalla, oli — te kyllä tiedätte kenenkä — minun ei tarvitse mainita häntä — hän kuoli; hän oli ylhäinen herrasmies. Ostin sen eräältä henkilöltä, jolle hän antoi sen ja joka asui täällä hänen jälkeensä. Tämä henkilö ei kuitenkaan ollut missään suhteessa hänen vertaisensa. Useimpien henkilöiden olisi työlästä kohota hänen tasallensa.»
Arthur veti pienen pöydän lähemmäksi, nojasi käsivartensa sitä vasten ja jäi siihen asentoon.
»Kenties ette tiedä, sir», sanoi nuori John, »että minä tunkeuduin hänen puheillensa hänen käydessään täällä Lontoossa. Hän oli sitä mieltä, että se oli tunkeilevaisuutta, vaikka hän oli niin ystävällinen, että pyysi minua istumaan ja muisteli isää ja muita vanhoja ystäviä. Vaatimattomimpiakin tultavia. Minusta hän näytti hyvin muuttuneelta ja sanoinkin sen palattuani kotiin. Kysyin häneltä, kuinka miss Amy voi —»
»No, voiko hän hyvin?»
»Olisin luullut teidän tietävän sen kysymättä minun kaltaiseltani», vastasi nuori John; näytti siltä kuin hän ensin olisi nielaissut ison, näkymättömän lääkemarjasen. »Mutta koska kysytte, niin olen pahoillani siitä, etten voi vastata kysymykseenne. Asia on niin, että hän piti kysymystäni nenäkkäänä ja vastasi: 'Mitä se teihin kuuluu?' Silloin ymmärsin selvästi, että olin ollut tunkeileva, mitä olin sitä ennen kovin pelännyt. Siitä huolimatta hän puhutteli minua erittäin ystävällisesti, erittäin ystävällisesti.»
He olivat molemmat vaiti useita minuutteja, paitsi että nuori John vaitiolon keskimailla huomautti: »Hän sekä puhui että käyttäytyi erittäin ystävällisesti.»
Nuori John keskeytti uudelleen hiljaisuuden kysymällä: »Ellette pidä minua nenäkkäänä, niin kysyisin, kuinka kauan aiotte olla syömättä ja juomatta?»
»En ole kaivannut vielä mitään», vastasi Clennam. »Minulla ei nyt ole ruokahalua.»
»Sitä suurempi syy on vahvistautua jollakin tavoin, sir», sanoi nuori John. »Jos voitte istua täällä tuntimäärin nauttimatta mitään, siksi ettei teillä ole ruokahalua, niin voitte ja teidän tulee yhtä hyvin syödä ja juoda jotakin ilman ruokahalua. Menen nyt omalle puolelleni juomaan teetä. Ellette pidä minua nenäkkäänä, niin pyytäisin teitä tulemaan mukaan. Tahi voin tuoda tarjottimen tännekin kädenkäänteessä.»