Arvaten, että nuori John vaivautuisi tekemään niin, jos hän kieltäytyisi, ja haluten välttämättä osoittaa muistavansa sekä vanhemman mr Chiveryn kehoituksen että nuoremman anteeksipyynnön, nousi Arthur ja ilmoitti olevansa halukas juomaan teetä mr Johnin huoneessa. Nuori John lukitsi hänen ovensa ja sujautti erittäin näppärästi avaimen taskuunsa; sitte hän astui edellä omalle asunnollensa.
Se oli rakennuksen ylimmässä huipussa, lähinnä porttikäytävää. Se oli sama huone, jonne Clennam oli rientänyt sinä päivänä, kun rikastunut perhe oli jättänyt vankilan ainaiseksi, ja jossa hän oli nostanut pyörtyneen Pikku Dorritin lattialta. Hän aavisti kohta minne he olivat matkalla, kun hänen jalkansa koskettivat portaita. Huone oli muuttunut sen verran, että se oli paperoitu, uudestaan maalattu ja paljoa hauskemmin kalustettu; mutta hän saattoi muistaa sen juuri sellaisena kuin oli nähnyt sen luodessaan siihen yhden ainoan kiireisen silmäyksen nostettuaan tytön lattialta ja lähtiessään kantamaan häntä vaunuihin.
Nuori John tuijotti häneen, pureksien sormiansa.
»Huomaan, että muistatte tämän huoneen, mr Clennam?»
»Muistan sen hyvin. Taivas siunatkoon häntä!»
Unohtaen teen pureksi nuori John yhä edelleen kynsiänsä ja katseli vierastansa niin kauan kuin tämä katseli huonetta. Viimein hän ryntäsi teekannun luo, kaatoi kiivaasti teetä siihen teetölkistä ja riensi yhteiseen keittiöön noutamaan kuumaa vettä.
Huone puhui niin kaunopuheisesti Clennamille, kun hän nyt muuttuneissa oloissa palasi kurjaan Marshalseaan, kertoi hänelle niin alakuloisesti Pikku Dorritista ja siitä, että hän oli menettänyt hänet, että hänen olisi ollut vaikea vastustaa sitä, vaikka ei olisi ollutkaan yksin. Nyt hän ei sitä yrittänytkään. Hän laski kätensä tunteettomalle seinälle yhtä hellästi kuin jos olisi koskettanut häntä itseään ja lausui hänen nimensä matalalla äänellä. Hän asettui ikkunan ääreen katsellen julman piikkiharjaisen vankilanmuurin ylitse ja kuiskasi siunauksen kesäautereen läpi sitä kaukaista maata kohden, jossa Pikku Dorrit eli rikkaana ja onnellisena.
Nuori John viipyi jonkun aikaa poissa ja palatessaan osoitti käyneensä kaupungilla; hän toi näet tullessaan tuoretta voita, kaalinlehteen käärittynä, muutamia ohuita viipaleita keitettyä kinkkua, toiseen kaalinlehteen käärittyinä, sekä pienen korillisen vesinenättiä ja lehtisalaattia. Kun hän oli saanut nämä mielensä mukaisesti järjestetyiksi pöydälle, istuutuivat he juomaan teetä.
Clennam koetti tehdä oikeutta aterialle, mutta onnistumatta. Sianliha ellotti häntä; leipä tuntui muuttuvan hiekaksi hänen suussansa. Hän ei saanut alas muuta kuin kupillisen teetä.
»Maistakaa hiukan näitä vihanneksia», kehoitti nuori John ja tarjosi hänelle vihanneskulhoa.