»Mutta minä kävin. Voitteko arvata miksi?»
»En, sir», vastasi John lyhyesti, »en voi arvata miksi».
»Minäpä kerron teille. Tahdoin edistää miss Dorritin onnea; ja jos olisin voinut otaksua, että hän vastasi tunteisiinne —»
John-parka punastui korvalehteä myöten. »Sitä ei miss Dorrit milloinkaan osoittanut, sir. Minä tahdon olla rehellinen ja kunniallinen, mikäli yksinkertaisuudessani voin, ja olen liian ylpeä luulotellakseni kenellekään hetkeäkään, että hän milloinkaan vastasi tunteisiini tai että hän koskaan uskotteli sellaista minulle; ei, ei ollut minkäänlaista syytä otaksua, että hän milloinkaan tekisi tai voisi niin tehdä. Hän oli korkealla minun yläpuolellani aina ja kaikissa suhteissa. Samoin kuin», lisäsi John, »hänen ylhäinen perheensä».
Hänen ritarilliset tunteensa kaikkea kohtaan, mikä koski Pikku Dorritia, tekivät hänet niin arvokkaaksi huolimatta hänen pienestä ko'ostansa, hänen perin heikoista sääristänsä ja vieläkin heikommasta tukastaan ja runollisesta luonteestaan, että Goliath hänen paikallansa ei olisi herättänyt suurempaa kunnioitusta Clennamissa.
»Te puhutte kuin mies, John», huudahti Arthur lämpimän ihailevasti.
»Hyvä, sir», vastasi John ja pyyhkäisi kädellään silmiään; »soisin, että te tekisitte samoin».
Hän sinkautti tämän odottamattoman vastauksen niin äkkiä, että Arthur taas ihmetellen katseli häntä.
»Kuitenkin», katui John ja ojensi kätensä teetarjottimen yli, »jos huomautus oli liian ankara, niin peruutan! Mutta miksi ei, miksi ei? Kun sanon teille, mr Clennam, että teidän pitää huolehtia itsestänne erään toisen tähden, niin miksette voi olla avomielinen, vaikka olenkin portinvartija? Miksi annoin teille huoneen, josta tiesin teidän enimmin pitävän? Miksi kannoin tavaranne ylös? Ei silti, että ne ensinkään tuntuivat raskailta, en mainitse sitä siitä syystä, kaukana siitä. Miksi olen hoivannut teitä tällä tavalla, aamusta alkaen? Omienko ansioittenne tähden? Ei. Ne ovat hyvin suuret, sitä en vähääkään epäile; mutta niiden tähden en ole tätä tehnyt. Toisen ansiot tässä ovat painaneet, jopa monin verroin enemmän minun silmissäni. Miksi ette siis puhu avoimesti!»
»Totisesti, John», vastasi Clennam, »te olette niin hyvä mies ja minä pidän luonnettanne niin suuressa arvossa, että jos en ole osoittanut panevani niin suurta arvoa kuin todella panen sille seikalle, että olette tänään tehnyt minulle nämä ystävälliset palvelukset siksi, että miss Dorrit on luottanut minuun ystävänään, niin tunnustan sen viaksi ja pyydän teiltä anteeksi».