»Oh, miksi ette», toisti John taas uudelleen pilkallisesti, »miksi ette puhu avoimesti!»
»Minä vakuutan teille, etten ymmärrä teitä. Katsokaa minua. Ajatelkaa millaisissa vaikeuksissa olen. Tuntuuko luultavalta, että tahtoisin häijysti vielä lisätä itsesoimauksiani käyttäytymällä kiittämättömästi ja vilpillisesti teitä kohtaan? En ymmärrä teitä.»
Johnin kasvojen epäuskoinen ilme vaihtui epävarmaksi. Hän nousi, peräytyi huoneen ullakkoikkunan ääreen, viittasi Arthurin luoksensa ja seisoi miettivästi katsellen häntä.
»Mr Clennam, tarkoitatteko todellakin, ettette tiedä?»
»Mitä niin, John?»
»Ohhoh», huudahti John vedoten muuripiikkeihin. »Hän sanoo: 'Mitä niin?'!»
Clennam katsoi piikkeihin ja katsoi Johniin, katsoi piikkeihin ja katsoi Johniin.
»Hän sanoo: 'Mitä niin?' Ja vielä lisäksi näyttää olevan tosissaan», huudahti John ja tarkasti häntä tuskallisen hämmästyneenä. »Näettekö tämän ikkunan, sir?»
»Tietysti näen sen.»
»Näettekö tämän huoneen?»