»Lisätkää siihen: ja aina herrasmies, niin muusta en välitä. Lukuunottamatta tätä seikkaa, me olemme kaikki samaa maata. Esimerkiksi: te ette kuolemaksenne voisi esiintyä herrasmiehenä, minä en kuolemakseni voisi esiintyä toisin. Millainen ero! Jatkakaamme. Sanat, sir, eivät milloinkaan ole vaikuttaneet korttipelin kulkuun eivätkä arvan lankeamiseen. Tiedättekö? Minäkin pelaan peliä, ja sanoilla ei ole siinä mitään valtaa.»
Nyt, kun hän oli joutunut silmätysten Cavalletton kanssa ja tiesi, että hänen entisyytensä oli tunnettu, riisui hän senkin ohuen naamarin, joka hänellä oli ollut, ja näytti peittelemättä inhoittavan konnannaamansa.
»Ei, poikaseni», jatkoi hän ja napsautti sormillaan. »Minä pelaan pelini loppuun huolimatta sanoista, ja kuolema ja kirous, minä tahdon voittaa sen. Tahdotte tietää, miksi tein tämän pienen kepposen, jonka te keskeytitte? Tietäkää siis, että minulla oli ja minulla on — ymmärrättekö, minulla on — erästä kauppatavaraa, jota tarjosin kunnianarvoiselle rouva äidillenne. Kuvailin kallisarvoista kauppatavaraani ja määräsin hinnan. Kaupanhieronnassa oli ihailtava äitinne hieman liian jäykkä, liian kylmä, liiaksi eloton ja kuvapatsasmainen. Lopulta ihailtava äitinne suututti minua. Saadakseni aikaan hiukan vaihtelua ja omaksi huvikseni — kas, täytyyhän herrasmiehen huvitella jonkun kustannuksella! — tein tuon loistavan keksinnön: minä hävisin. Tästä teeskennellystä häviämisestä olisivat lujatahtoinen äitinne ja Flintwinch-ystäväni mielellään tehneet täyttä totta. No no, pyh, pyh, älkää katselko noin ylhäältä minuun! Minä toistan sen. Hyvin mielellään, ylen ihastuneina, hurmautuneina. Kuinka voimakkaita sanoja haluatte?»
Hän viskasi pohjasakat lasistaan lattialle, niin että ne melkein pirskahtivat Cavalletton päälle. Täten kääntyi hänen huomionsa taas italialaiseen. Hän laski lasin pöydälle ja sanoi:
»En, minä en täytä sitä. Olen syntynyt palveltavaksi. Tule sinä,
Cavalletto, ja täytä se!»
Pieni mies katsahti Clennamiin, jonka silmät olivat kiintyneet Rigaudiin, ja kun hän ei huomannut mitään kieltoa, nousi hän lattialta ja kaatoi pullosta lasiin. Hänen luonteensa rakenteesta sai merkillisen kuvan, kun katseli, kuinka hänen entiseen alistuvaisuuteensa sekoittui jonkinlainen lystikkäisyyden tuntu, kuinka hänessä tästä huolimatta kyti eräänlainen raju villiys, joka minä hetkenä tahansa saattoi leimahtaa ilmiliekkiin (kuten synnynnäinen herrasmies arvasi, jonkatähden hän koko ajan piti pikku miestä silmällä), ja kuinka kaikki tämä väistyi vallitsevan hyväluontoisen, huolettoman halun tieltä, johon taipuen hän taas istuutui lattialle.
»Tämä onnellinen päähänpisto oli onnellinen useastakin syystä, uljas ystäväni», jatkoi Rigaud ryypättyään. »Se huvitti minua, se tuotti harmia rakkaalle mammallenne ja Flintwinch-ystävälleni sekä tuskaa teille (se oli palkkionani annettuani teille oppitunnin kohteliaassa käytöksessä herrasmiestä kohtaan), ja siitä älysivät kaikki herttaiset asianosaiset, että nöyrin palvelijanne on pelättävä mies. Kautta taivaan, hän on pelättävä mies! Sitäpaitsi se olisi voinut saattaa äitinne järkiinsä — olisi voinut sattua niin, että se pieni epäluulo, jonka teidän viisautenne keksi, olisi pakottanut hänet lopulta ilmoittamaan sanomalehdissä peitetyin sanoin, että erään sopimuksen tekoa haittaavat esteet häviäisivät, jos muuan tärkeä mainitun sopimuksen osakas ilmestyisi näkyville. Kenties olisi käynyt niin, kenties ei. Mutta te olette tehnyt sen tyhjäksi. Mitä teillä nyt on sanottavaa? Mitä haluatte?»
Clennam ei vielä kertaakaan ollut niin katkerasti tuntenut olevansa vanki kuin nähdessään tuon miehen edessään voimatta seurata häntä äitinsä luokse. Kaikki vaikeudet ja vaarat, joita hän oli pelännyt, olivat hänen kimpussaan nyt, kun hän ei voinut liikuttaa kättä eikä jalkaa.
»Kenties, ystäväni, mietiskelijä, hyveiden harrastaja, narri, miten vain mielitte, kenties olisi ollut parempi teille, jos olisitte jättänyt minut rauhaan», sanoi Rigaud keskeyttäen ryyppynsä katsoakseen häneen lasinsa yli ja hymyili julmaa hymyänsä.
»Ei. Ainakin tiedetään nyt, että olette hengissä ja vahingoittumattomana», sanoi Clennam. »Ainakaan ette pääse näistä kahdesta todistajasta, ja he voivat esittää teidät mille viranomaiselle tahansa ja vaikkapa sadalle henkilölle.»