»Mutta eivät esitä minua ainoallekaan.» Rigaud napsautti taas sormiansa voitonriemuisena ja kostonhaluisena. »Hiisi vieköön todistajanne. Hiisi vieköön esittämisenne! Hiisi vieköön teidät itsennekin! Mitä? Tätäkö varten minä tiedän, mitä tiedän? Tätäkö varten minä kaupittelen kallista tavaraani? Hyh, köyhä velkavanki! Olette keskeyttänyt suunnitelmani. Olkoon menneeksi. Entä sitten? Mitä jää jäljelle? Teille ei mitään, minulle kaikki. Esittää minut? Sekö on aikomuksenne? Minäpä esitän itseni, liiankin pian. Salakuljettaja, anna minulle kynä, mustetta ja paperia.»
Cavalletto nousi taas kuten ennenkin ja pani pyydetyt esineet hänen eteensä entiseen tapaansa. Mietittyään ja hymyiltyään konnamaiseen tapaansa Rigaud kirjoitti ja luki ääneen seuraavaa:
»Mrs Clennamille.
Vastausta odotetaan.
Marshalsean vankilassa. Poikanne huoneessa.
Arvoisa Rouva.
Olen epätoivoissani kuultuani tänään vangiltamme täällä (hän on ollut niin ystävällinen, että on käyttänyt vakoilijoita etsiessään minua, joka valtiollisista syistä olen elänyt syrjässä), että olette ollut levoton turvallisuudestani.
Rauhoittukaa, arvoisa rouva. Voin mainiosti, olen hyvissä voimissa ja terveenä.
Perin kärsimättömänä rientäisin luoksenne, ellen arvaisi mahdolliseksi nykyoloissa, että te ette vielä ole tehnyt lopullista päätöstä siitä pienestä ehdotuksesta, joka minulla on ollut kunnia esittää teille. Viikon päästä tästä päivästä lukien tulen lopullisesti kuulemaan, oletteko ehdoitta hyväksynyt sen vai, alistuen kaikkiin seurauksiin, hylännyt sen.
Tukahdutan haluni päästä syleilemään teitä ja saattamaan päätökseen tämän mielenkiintoisen asian, jotta saisitte rauhassa järjestellä kaikki yksityisseikat molemminpuoliseksi tyydytykseksemme.