Tällä välin pidän kohtuullisena ehdottaa (koska vankimme on saattanut talouteni epäjärjestykseen), että suoritatte asunto- ja elatuskustannukseni jossakin hotellissa.
Vastaanottakaa, arvoisa rouva, korkeimman ja erikoisimman kunnioitukseni vakuutukset.
Rigaud Blandois.
Tuhannet terveiset Flintwinch-ystävälleni.
Suutelen rouva F:n käsiä.»>
Lopetettuaan epistolansa taittoi hän sen kokoon ja viskasi sen kaaressa Clennamin jalkoihin. »Hoi te siellä! Esittämisestä puhuttaessa, antakaa jonkun esittää tämä määräpaikassaan ja esittää vastaus täällä.»
»Cavalletto», sanoi Arthur. »Tahdotteko toimittaa tuon kirjeen perille?»
Mutta Cavalletton ilmeikäs sormi osoitti taas, että hänen paikkansa oli ovella vartioimassa Rigaudia, kun hän vihdoin suurella vaivalla oli löytänyt hänet, ja että hänen velvollisuutensa oli istua lattialla selkä ovea vasten katsellen Rigaudia ja pidellen nilkkojaan. Signor Panco tarjoutui taas palvelukseen. Kun hänen tarjoukseensa oli suostuttu, raotti Cavalletto ovea juuri sen verran, että signor Panco pääsi tunkeutumaan ulos, ja sulki sen taas heti.
»Koskekaa minua sormellanne, sanokaa ainoakaan paha sana, epäilkää ylemmyyttäni istuessani tässä viiniä juoden mielin määrin», uhkasi Rigaud, »niin seuraan kirjettä ja peruutan viikkoisen odotusaikani. Tehän tahdoitte tavata minua? Tässä olen. Mitä pidätte minusta?»
»Tiedätte», vastasi Clennam katkerasti tuntien avuttomuutensa, »että kun aloin etsiä teitä, en ollut vankeudessa».