Katsoen ympärillensä huomasi Clennam Maggyn, päässä iso myssynsä, joka jo pitkät ajat oli ollut käyttämättömänä, kori käsivarrella, kuten menneinä aikoina, ja tirskuen ihastuneena.
»Tulin vasta eilen illalla Lontooseen veljeni kanssa. Lähetin melkein heti sanan mrs Plornishille saadakseni kuulla teistä ja ilmoittaakseni tuloni teille. Silloin kuulin teidän olevan täällä. Satuitteko ajattelemaan minua viime yönä? Melkeinpä luulen teidän ajatelleen minua hiukan. Ajattelin niin tuskaisesti teitä ja aamuun tuntui olevan kovin pitkä aika.»
»Olen ajatellut teitä —» Clennam näytti olevan epätietoinen siitä, miksi nimittäisi ystäväänsä. Pikku Dorrit ymmärsi sen heti.
»Ette ole vielä nimittänyt minua oikealla nimelläni. Tiedättehän mikä minun oikea nimeni on ollessani teidän kanssanne.»
»Olen ajatellut teitä, Pikku Dorrit, joka päivä, joka tunti, joka minuutti, jonka olen viettänyt täällä.»
»Oletteko? Oletteko?»
Arthur näki hänen kasvojensa ilon kirkastaman ilmeen ja niihin syttyneen hehkun ja tunsi häpeätä. Hän, murtunut, vararikkoinen, sairas, häväisty, vanki.
»Olin täällä jo ennenkuin portit avattiin, mutta pelkäsin tulla suoraa päätä luoksenne. Olisin enemmän vahingoittanut kuin hyödyttänyt teitä silloin ensin, sillä vankila oli niin tuttu ja samalla vieras ja herätti niin monta muistoa isästä ja teistäkin, että se aluksi valtasi minut kokonaan. Mutta me menimme ensin mr Chiveryn luokse ennenkuin tulimme portille ja hän vei meidät sisälle ja me saimme Johnin huoneen käytettäväksemme — minun vanhan, köyhän huoneeni, muistattehan — ja odotimme siellä vähän aikaa. Minä toin kukat ovelle, mutta te ette kuullut sitä.»
Hän näytti nyt enemmän täysikasvuiselta naiselta kuin lähtiessään sieltä, ja Italian auringon kypsyttävä vaikutus näkyi hänen kasvoillaan. Mutta muuten hän oli aivan entisensä kaltainen. Clennam huomasi hänessä yhä saman lempeän, syvän vakavuuden; jos sillä nyt oli uusi merkitys, joka koski sydämeen, riippui se vain Clennamin käsityksestä eikä mistään Pikku Dorritissa tapahtuneesta muutoksesta.
Hän riisui päästänsä vanhan hattunsa, ripusti sen entiselle paikalleen ja alkoi meluttomasti Maggyn avulla järjestellä vangin huonetta niin raikkaaksi ja siistiksi kuin oli mahdollista ja pirskoitteli hajuvettä huonekaluille ja seinille. Sitte tyhjennettiin kori, joka oli täynnä rypäleitä ja muita hedelmiä, ja sen sisältö pantiin hiljaa talteen. Senjälkeen kuiskutteli Pikku Dorrit hetkisen Maggyn kanssa ja lähetti hänet jonnekin saamaan korin uudelleen täytetyksi; pian se palasikin täynnä uusia tavaroita, joista kohta tarvittava virkistävä juoma ja hyytelö sekä vastaisen varalle hankitut paistetut kananpojat, viini ja vesi ensimmäisinä otettiin esille. Kun nämä erilaiset toimet olivat suoritetut, otti Pikku Dorrit vanhan ompelurasiansa esille pannakseen kuntoon uutimen hänen ikkunaansa, ja näin hiljaisuuden vallitessa huoneessa Clennam huomasi istuvansa kaikessa rauhassa nojatuolissaan, rinnallaan Pikku Dorrit käsitöineen.