»Ei mikään ole hätänä, sir. Odotin miss Dorritia pihassa, kun hän tuli ulos. Arvelin teidän tahtovan, että joka huolehtisi hänen turvallisuudestansa.»
»Kiitos, John, kiitos. Te saatoitte hänet kotiin, John?»
»Saatoin hänet hänen hotelliinsa. Samaan, jossa mr Dorrit oli asunut. Miss Dorrit käveli koko matkan ja puheli minulle niin ystävällisesti, että sydämeni kokonaan suli. Miksi luulette hänen kävelleen, tahtomatta ajuria?»
»Sitä en tiedä, John.»
»Puhuakseen teistä. Hän sanoi minulle: 'John, te olitte aina vilpitön mies ja jos lupaatte pitää huolta hänestä, milloinkaan jättämättä häntä apua ja lohdutusta vaille, kun en minä ole siellä, niin saatan olla rauhallisella mielellä.' Minä lupasin sen hänelle. Ja minä pysyn teille uskollisena aina», lupasi John Chivery.
Clennam, joka oli hyvin liikutettu, ojensi kätensä kelpo miehelle.
»Ennenkuin tartun siihen», sanoi John, vilkaisten käteen, mutta lähtemättä ovelta, »arvatkaa, mitkä terveiset miss Dorrit lähetti teille?»
Clennam pudisti päätänsä.
»'Sanokaa hänelle'», toisti John selvällä, vaikka vapisevalla äänellä, »'että hänen Pikku Dorritinsa lähettää hänelle kuolemattoman rakkautensa vakuutuksen'. Nyt se on saatettu perille. Olenko menetellyt vilpittömästi, sir?»
»Varmasti; varmasti!»