»Tahdotteko kertoa miss Dorritille menetelleeni vilpittömästi, sir?»
»Sen teen varmasti.»
»Tässä käteni, sir», sanoi John, »ja minä pysyn uskollisena teille aina».
Sydämellisesti puristettuaan Clennamin kättä hän hävisi yhtä varovasti natisevin askelin portaisiin, hiipi sukkasillaan pihakivityksen poikki ja sulkien portin perässään pujahti ulkopihaan, jonne oli jättänyt kenkänsä. Jos sama tie olisi ollut täynnä hehkuvia auranteriä, niin on varsin luultavaa, että John olisi astunut niitä pitkin yhtä hartaana samaa tarkoitusta varten.
KUUDESSEITSEMÄTTÄ LUKU
Ratkaisua kohden
Sovitun viikon viimeisen päivän säteet koskettivat Marshalsean portin ristikkotankoja. Siitä saakka kun portti sulkeutui Pikku Dorritin jälkeen, olivat ne seisoneet mustan synkkinä, mutta nyt muutti varhainen aamunkoitto ne kultaharkoiksi. Pitkät kirkkaat päivänsäteet, maallisen vankilan ristikkotangot, kiitivät vinosti kaupungin poikki, sen kattoryhmien yli ja kirkontornien avonaisten koristeleikkausten läpi.
Koko päivänä eivät mitkään vieraat häirinneet porttikäytävän sisäpuolella olevaa vanhaa taloa. Mutta kun aurinko teki laskua, kääntyi kolme miestä porttikäytävään ja astui raihnaista taloa kohden.
Rigaud tuli ensimmäisenä, yksin, tupakoiden. Mr Baptist seurasi perässä ja pysytteli ihan hänen kintereillään, kääntämättä hänestä silmiänsä. Kolmantena tuli mr Pancks kantaen hattua kainalossaan, jotta tuuli saisi leyhytellä hänen tuuheata tukkaansa; ilma oli tavattoman helteinen. He joutuivat kaikki yhtaikaa portaille.
»Kuulkaas, te hourupäät!» sanoi Rigaud katsellen ympärillensä. »Älkää vielä menkö!»