»Kiitos, ma'am», vastasi mr Pancks; »onneksi ei ole mitään, mikä estäisi meitä lähtemästä. Olemme tehneet kaikki, mitä otimme suorittaaksemme mr Clennamin puolesta. Hänen alituisena huolenansa on ollut (ja se huoli kasvoi tuskaisemmaksi hänen jouduttuaan vankilaan), että tämä miellyttävä herrasmies tuotaisiin takaisin tänne, josta hän oli livahtanut piiloon.
»Tässä hän on — takaisin tuotuna. Ja minä haluan sanoa», lisäsi mr Pancks, »vasten hänen häijynilkisiä kasvojansa, että minun nähdäkseni maailmalle ei koituisi vahingoksi, jos hän häviäisi siitä tykkänään».
»Teidän mieltänne ei ole kysytty», vastasi mrs Clennam. »Menkää.»
»Pahoittelen, että jäätte näin huonoon seuraan, ma'am», sanoi Pancks, »samoin kuin sitä, ettei mr Clennam voi olla läsnä. Se on minun syyni, on kun onkin.»
»Tarkoitatte, hänen oma syynsä», vastasi mrs Clennam.
»En, tarkoitan, että se on minun syyni», intti Pancks, »sillä minäpä onnettomuudeksi houkuttelin hänet tuhoisiin rahansijoituksiin». (Mr Pancks piti yhä itsepintaisesti kiinni tästä sanasta eikä puhunut keinotteluista.) »Vaikka voin numeroilla osoittaa», lisäsi mr Pancks tuskaisin ilmein, »että se olisi ollut edullinen sijoitus. Romahduksesta saakka olen joka ikinen päivä tarkastellut näitä laskelmia, ja ne pitävät — laskelmina — erinomaisesti paikkansa. Laskelmien esittämiseksi ei kuitenkaan aika eikä paikka ole sopiva», jatkoi mr Pancks luoden kaipaavan katseen hattuunsa, jossa hän säilytti laskelmiaan, »mutta laskelmat ovat kyllä moitteettomat. Niiden mukaan pitäisi mr Clennamin nyt ajella kaksivaljakolla ja minun olla kolmen tai viiden tuhannen punnan arvoinen.»
Mr Pancks pörrötti tukkansa pystyyn niin varmoin ilmein, ettei se siitä olisi parantunut, vaikka hänellä jo olisi ollut tuo summa taskussaan. Näissä tuottamattomissa laskelmissa askarteli hän kaikki vapaat hetkensä senjälkeen kun oli menettänyt rahansa, ja niistä riitti hänelle lohdutusta koko loppuiäksi.
»Mutta jo riittää siitä asiasta», katkaisi mr Pancks. »Altro, vanha veikko, te olette nähnyt laskelmat ja tiedätte, että ne pitävät paikkansa.» Mr Baptist, jolla ei ollut pienintäkään laskutaidollista kykyä lohdutuksenaan tässä asiassa, nyökäytti päätänsä ja välähdytti kauniisti valkoisia hampaitaan.
Mr Flintwinch oli katsellut häntä ja sanoi nyt:
»Oh! Tehän se olettekin, vai mitä? Arvelin muistavani kasvonne, mutten ollut varma asiasta ennenkuin näin hampaanne. Tämä tunkeileva palvelusintoinen pakolainen koputti ovelle sinä iltana, jolloin Arthur ja lörppäsuu olivat täällä», selitti Jeremiah mrs Clennamille, »ja teki minulle pitkän sarjan kysymyksiä mr Blandoisista».