»Ratkaisu lähenee, Flintwinch. Jättäkää hänet rauhaan. Affery, nousetko minua vastaan näin monen vuoden perästä?»
»Kyliä, jos teitä vastaan nousemiseksi nimitetään sitä, että tahdon kuulla, mitä en tiedä ja sanoa, mitä tiedän. Olen nyt astunut ensi askeleen enkä voi enää peräytyä. Olen varmasti päättänyt tehdä niin Tahdon tehdä niin. Tahdon väkisinkin. Jos tämä on teitä vastaan nousemista, niin kyllä minä nousen teitä molempia ovelia vastaan. Minä sanoin Arthurille, kun hän ensin tuli kotiin, että hän nousisi teitä molempia vastaan. Sanoin hänelle, että vaikka minun täytyi pelätä henkeäni teidän kanssanne, ei minulla ollut syytä siihen. Kaikkea mahdollista on täällä senjälkeen tapahtunut, mutta en tahdo enää, että Jeremiah juoksuttaa minua portaita ylös, että minua peloitetaan ja pimitetään ja tehdään osalliseksi jos johonkin, mistä minulla ei ole tietoa. En tahdo, en tahdo, en tahdo! Tahdon nousta Arthurin puolesta nyt, kun hänellä ei ole enää mitään jäljellä, kun hän on sairas ja vankilassa eikä voi itse pitää puoliansa. Niin minä tahdon!»
»Kuinka sinä, höperöpää?» kysyi mrs Clennam tylysti, »voit tietää palvelevasi Arthuria tällä, mitä nyt panet toimeen?»
»En tiedä mitään tarkalleen mistäkään», vastasi Affery, »ja jos milloinkaan osuitte oikeaan, niin teitte sen sanoessanne minua höperöpääksi, sillä te molemmat olette totisesti panneet parastanne tehdäksenne minusta sellaisen. Te naitoitte minut kysymättä minun mieltäni ja teidän tähtenne elämäni on ollut täynnä pelkoa, ja mitä, ettei mokomaa toista, niin että miksi luulette minun voivan tulla muuksi kuin höperöpääksi? Te tahdoitte tehdä minut sellaiseksi, mutta minäpä en aio enää alistua, en aio, en, en, en!» Hän huitoi yhä kädellään.
Katseltuaan häntä hetken äänettömänä kääntyi mrs Clennam Rigaudin puoleen. »Te kuulette ja näette tämän hupsun. Onko teillä mitään sitä vastaan, että tällainen höperöpää jää tänne?»
»Minullako, madam?» vastasi Rigaud. »Sehän on teidän asianne.»
»Ei minulla ole» vastasi mrs Clennam synkästi. »Tässä ei olekaan valitsemisen varaa. Flintwinch, ratkaisu lähenee.»
Mr Flintwinch vastasi luomalla veristävän kostonkatseen vaimoonsa ja väänsi, ikäänkuin estääkseen itseänsä ryntäämästä hänen kimppuunsa, ristityt käsivartensa liiviensä poveen ja seisoi nurkassa leuka ihan lähellä kyynärpäätä, pitäen silmällä Rigaudia varsin omituisessa asennossa. Rigaud puolestaan nousi tuolistaan ja istui pöydälle heilutellen sääriänsä. Tässä huolettomassa asennossa hän kohtasi mrs Clennamin tiukan katseen, ja viikset kohosivat nenän alle ja nenä vaipui viiksien ylle.
»Madame, minä olen herrasmies —»
»Josta», keskeytti mrs Clennam tyyneen tapaansa, »olen kuullut epäedullisia, ranskalaisen vankilan ja murhasyytöksen yhteydessä olevia huhuja».