Pikku Dorrit otti paperikäärön yhä ojennetusta kädestä ja mursi sinetin. Mrs Clennam antoi silloin hänelle sisemmän käärön, joka oli osoitettu hänelle, ja piti itse toisen. Muurin ja vankilarakennusten luoma varjo, joka hämärsi huoneen keskipäivälläkin, teki yhdessä vähitellen lisääntyvän iltahämyn kanssa sen nyt niin pimeäksi, ettei voinut lukea muualla kuin ikkunan luona. Ja siinä, missä kappale kirkasta kesäistä iltataivasta paistoi sisään, seisoi Pikku Dorrit lukien. Päästäen toisinaan tuhahdetun huudahduksen pelosta ja kauhusta hän luki paperit läpi virkkamatta mitään. Lopetettuaan hän katsoi ympärillensä, ja hänen vanha emäntänsä kumartui hänen eteensä.
»Tiedätte nyt, mitä minä olen tehnyt.»
»Niin kai. Pelkään tietäväni; vaikka mieleni on niin hätäinen ja alakuloinen ja täynnä sääliä, etten ole kyennyt seuraamaan kaikkea lukemaani», vastasi Pikku Dorrit vapisevalla äänellä.
»Tahdon antaa teille kaikki, mitä olen pidättänyt teiltä. Antakaa minulle anteeksi. Voitteko antaa minulle anteeksi?»
»Voin, ja taivas tietää, että annan! Älkää polvistuko minun eteeni; suon teille anteeksi vapaasta tahdostani ilmankin.»
»Minulla on muutakin pyydettävää teiltä.»
»Muttei tässä asennossa», vastasi Pikku Dorrit. »Onhan väärin nähdä teidän harmaat hiuksenne alempana kuin oma pääni. Pyydän teiltä, nouskaa ylös, antakaa minun auttaa teitä.» Näin sanoen hän nosti mrs Clennamin pystyyn ja seisoi hänen edessään, melkein kaihtaen, mutta katsellen häntä totisena.
»Suuri pyyntöni teille (se on yhteydessä erään toisen pyynnön kanssa), armo, jota anon jalolta, säälivältä sydämeltänne, on se, ettette ilmaise tätä Arthurille ennenkuin olen kuollut. Jos, saatuanne aikaa tarkemmin miettiä asiaa, huomaatte sillä voivanne jollakin tavoin hyödyttää häntä, niin kertokaa se hänelle minun eläessänikin. Mutta en luule, että ajattelette niin; siinä tapauksessa, lupaatteko säästää minua niin kauan kuin elän?»
»Olen niin suruissani ja lukemani on niin hämmentänyt ajatukseni», vastasi Pikku Dorrit, »että tuskin voin antaa teille selvää vastausta. Jos olisin aivan varma siitä, ettei sen ilmaiseminen millään tavoin hyödyttäisi mr Clennamia, niin —»
»Tiedän, että olette kiintynyt häneen ja ensi kädessä otatte huomioon hänet. Se on oikein, että ennen muuta katsotte hänen etuansa; pyydän, että teette niin. Mutta harkittuanne asiaa hänen kannaltansa ja huomattuanne voivanne säästää minua sen lyhyen ajan, jolloin vielä elän maan päällä, lupaatteko tehdä niin?»