»Tarkoitan, mr Pancks, että teidän pitää olla tiukempi vuokralaisille, tiukempi vuokralaisille, paljoa tiukempi vuokralaisille, sir. Te ette kiristä heitä. Te ette kiristä heitä. Te ette saa kylliksi kokoon. Teidän pitää kiristää heitä, sir, muuten eivät välimme enää pysy yhtä tyydyttävinä kuin soisin niiden pysyvän, kaikkien asianosaisten tähden. Kaikkien tähden.»
»Enkö minä kiristä heitä?» kivahti mr Pancks. »Mitäs muuta varten minä olen olemassa?»
»Te ette ole olemassa mitään muuta varten, mr Pancks. Te olette luotu täyttämään velvollisuutenne, mutta te ette täytä velvollisuuttanne. Te olette maksettu kiristämään ja teidän täytyy kiristää maksamaan.» Patriarkka oli itsekin niin hämmästynyt tästä nerokkaasta käänteestä tohtori Johnsonin malliin, jota ei ikinä olisi odottanut eikä tarkoittanut, että nauroi ääneen; ja hän toisteli ylen tyytyväisenä, pyöritellen peukaloitansa ja nyökäten nuorekkaalle kuvallensa: »Olette maksettu kiristämään ja teidän täytyy kiristää maksamaan.»
»Oho!» tuumi Pancks. »Eikö muuta?»
»Kyllä, sir, kyllä, sir. Vielä eräs asia. Tehkää hyvin ja kiristäkää
Yardia uudelleen, ensi työksenne maanantaiaamuna.»
»Oho!» vastasi Pancks. »Eiköhän se liene liian aikaista? Kiristin heidät tyhjiksi tänään.»
»Joutavia, sir. Ette likimainkaan kylliksi; ette likimainkaan kylliksi.»
»Oho!» virkkoi Pancks tarkaten häntä, kun hän hyväntahtoisesti nielaisi aimo kulauksen sekoitustansa. »Onko muuta vielä?»
»Kyllä, sir, kyllä, sir, vielä on eräs asia. En ole ensinkään tyytyväinen tyttäreeni, mr Pancks, en ensinkään tyytyväinen. Paitsi että hän aivan liian usein käy tervehtimässä mrs Clennamia, mrs Clennamia, joka ei nykyään ole juuri sellaisissa olosuhteissa, jotka tyydyttäisivät — kaikkia asiaankuuluvia, paitsi sitä käy hän, mr Pancks, ellen ole saanut aivan vääriä tietoja, tiedustelemassa mr Clennamin vointia vankilassa.»
»Hän on sairaana, kuten tiedätte», huomautti Pancks. »Eikös se ole ystävällistä?»