»Hyvä», jatkoi Pancks, »yhtä vähän voitte tavata miellyttäviä ominaisuuksia minunkaltaisissani päiväläisissä, jotka ovat hänenlaistensa isäntien palveluksessa. Olen ollut päiväläisenä lapsuudestani saakka. Mitä on elämäni ollut? Aherrusta ja raadantaa, aherrusta ja raadantaa, pyörät käynnissä, pyörät käynnissä! En ole ollut miellyttävä itselleni enkä liene ollut miellyttävä kellekään muulle. Jos kymmenen vuoden aikana jonakin viikkona tuotin tälle petkuttajalle shillingin verran vähemmin voittoa viikossa, vähensi hän shillingin viikkopalkastani; jos hän olisi saanut hyödyllisen miehen kuutta pennyä halvemmalla viikossa, olisi hän ottanut hänet minun sijalleni kuutta pennyä halvemmalla. Kysyntä ja tarjonta, tietysti! Liikeperiaatteita! Erittäin hieno ilmoituskilpi, tuo Casbyn pää», ja Pancks tarkasti sitä irvistäen, »mutta talon oikea nimi on: Valheen aseet, ja sen vaalilause on: Pidä päiväläinen työssä. Tunteeko kukaan läsnäolevista herroista kielioppia?» keskeytti mr Pancks puheensa, katsellen ympärilleen.
Bleeding Heart Yard ujosteli sellaisen tuttavuuden tunnustamista.
»Ei ole tarpeellistakaan. Tahdoin vain mainita, että tehtävä, jonka tämä isäntä antoi minulle, oli lakkaamatta taivutella erästä teonsanaa ainoastaan käskymuodossa, esimerkiksi näin: Pysy aina työssäsi. Pysyköön hän aina työssään. Pysykäämme aina työssämme. Pysykää aina työssänne. Pysykööt he työssään. Tässä on hyväntahtoinen patriarkka Casby ja tässä hänen kultainen sääntönsä. Hän on tavattoman ylentävä katsella, minä en ole sitä ensinkään. Hän on makea kuin mesi ja minä mauton kuin ojavesi. Hän myy pihkaa ja minä käsittelen sitä ja se tarttuu minuun. Kas niin», sanoi mr Pancks astuen taas entisen isäntänsä eteen, josta hän puheensa aikana oli hiukan loitonnut, jotta Yard saisi katsella häntä, »koska en ole tottunut pitämään julkisia puheita ja koska olen puhunut jotenkin kauan, päätän nyt huomautukseni kehoittamalla teitä laittautumaan täältä tiehenne».
Viimeinen patriarkka oli niin hämmentynyt tästä äkillisestä hyökkäyksestä ja tarvitsi niin pitkän ajan käsittääkseen asian ja vieläkin pitemmän ajan ilmaistakseen sen, ettei hänellä ollut sanaakaan vastaukseksi. Hän näytti miettivän jotakin patriarkallista keinoa selvitäkseen arkaluonteisesta asemastaan, kun mr Pancks vielä kerran sukkelasti tarttui pihdeillään hänen hattuunsa ja keikautti sen yhtä näppärästi kuin edelliselläkin kerralla hänen päästänsä. Silloin oli pari yardilaista palvelusintoisesti nostanut hatun maasta ja ojentanut sen omistajalle, mutta mr Pancks oli nyt siinä määrin vaikuttanut kuulijakuntaansa, että patriarkka sai itse kumartua ottamaan sen ylös.
Mr Pancks, joka jonkun hetken oli pitänyt oikeata kättänsä taskussa, vetäisi salamana sieltä sakset, hyökkäsi patriarkan kimppuun takaapäin ja leikkasi poikki nuo pyhitetyt kiharat, jotka valuivat hänen olkapäillensä. Raivon ja kiihkon puuskassa sieppasi hän leveälierisen hatun hämmästyneen patriarkan kädestä, leikkasi sen paistinpannun muotoiseksi ja pisti sen patriarkan päähän.
Nähdessään väkivaltaisen tekonsa pökittävän tuloksen peräytyi Pancks itsekin kauhistuneena. Kaljupäinen, mulkosilmäinen, isopäinen, kömpelö mies tuijotti häneen, ei vähääkään vaikuttavana, ei vähääkään kunnioitusta herättävänä, ja näytti kohonneen maan alta kysymään, mihin Casby oli joutunut. Tuijotettuaan puolestaan hetkisen tätä kummitusta, sanattomana kauhusta, viskasi mr Pancks sakset luotansa ja pakeni etsien piilopaikkaa, jossa olisi turvassa rikoksensa seurauksilta. Mr Pancks katsoi viisaimmaksi kiireimmän kaupalla livistää tiehensä, vaikkei häntä seurannut mikään muu kuin Bleeding Heart Yardissa yhä uudelleen kaikuva nauru.
YHDEKSÄSSEITSEMÄTTÄ LUKU
Vihdoinkin!
Muutokset kuumesairaan huoneessa ovat hitaita ja vaihtelevia; mutta kuumeisessa maailmassa ne tapahtuvat nopeasti ja ovat korjaamattomia.
Pikku Dorritin osana oli odotella kumpiakin muutoksia. Marshalsean muurit syleilivät häntä taas lapsenaan suuren osan päivästä, jolloin hän ajatteli ja työskenteli Clennamin puolesta ja hyväksi, vartioi ja palveli häntä ja jätti hänet vain lyhyiksi ajoiksi, poissaollessaankin ympäröiden häntä hellimmällä rakkaudellaan ja huolenpidollaan. Ulkopuolella vankilan porttejakin esitti elämä hänelle velvoittavia vaatimuksia, jotka hän väsymättömän kärsivällisenä täytti. Siellä oli ylpeä, ärtyisä, oikullinen Fanny, yhä edistyneenä siinä tilassa, joka teki hänet sopimattomaksi esiintymään seuraelämässä ja joka oli suututtanut häntä muistettavana kynä veitsi-iltana; hän oli näet päättänyt kieltäytyä kaikesta lohdutuksesta pitäen itseänsä vääryyttä kärsivänä, sallimatta silti kenenkään pitää häntä sellaisena. Siellä oli hänen veljensä, heikko, kopea, juopotteleva nuori ukko, joka vapisi päästä jalkoihin ja puhui niin epäselvästi, kuin olisi osa rahoista, joista hän kerskaili, joutunut hänen suuhunsa ja tarttunut sinne; tämä nuori mies ei kyennyt astumaan ainoatakaan itsenäistä askelta elämässä, mutta suojeli sisartansa, itsekkäästi rakastamaansa sisarta (tämä kielteinen hyve onnettomalla, kovaosaisena Tipillä aina oli ollut), ja salli hänen johtaa itseänsä. Siellä oli hienoon surupukuun puettu mrs Merdle — ensimmäinen huntu oli kenties revitty kappaleiksi surunpuuskassa, mutta saanut joka tapauksessa sijalleen erinomaisen pukevan hunnun Pariisista — joka taisteli Fannyn kanssa tuuma tuumalta, asettuen lohduttomine povineen joka hetki hänen tiellensä. Siellä oli poloinen mr Sparkler, joka ei tiennyt, kuinka ylläpitäisi rauhaa molempien naisten välillä, mutta joka lausui nöyrästi mielipiteenään, etteivät he voisi keksiä parempaa kuin sopia siitä, että he molemmat olivat huomattavan hienoja naisia, joissa ei kummassakaan ollut mitään joutavaa hölynpölyä; tämän lempeän neuvon tähden he yksimielisinä julmalla tavalla hyökkäsivät hänen kimppuunsa. Sitten siellä vielä oli mrs General, joka ulkomailta kotiuduttuaan lähetti joka toinen päivä papu-prisma-kirjeen, pyytäen suositusta yhteen tai toiseen toimeen. Tästä verrattomasta rouvasta on lopuksi mainittava, ettei maailmassa ole ollut toista naista, jonka yli-inhimillisestä sopivaisuudesta mihin avonaiseen toimeen tahansa niin moni (lämpimistä suosituksista päättäen) on ollut täysin varma ja jolla oli niin huono onni, ettei kukaan hänen laajassa, hienojen, innokkaiden ihailijoiden täyttämässä piirissään milloinkaan sattunut tarvitsemaan häntä mihinkään toimeen.