»Kyllä, isä.»
»Sallikaa minun!» sanoi matkustaja ja nousi pitelemään ovea auki vanhan herran astuessa huoneen poikki tyttärensä käsi kainalossaan. »Rauhallista lepoa. Toivon saavani ilon tavata taas. Näkemiin huomiseen!»
Hänen suudellessaan kättään siroimpaan tapaansa ja makeimmin hymyillen, vetäytyi nuori neiti lähemmäksi isäänsä, peläten ohikulkiessaan koskettavansa häneen.
»Hyh!» sanoi mielistelevä matkustaja, jonka käytöksestä sirous ja äänestä makeus hävisi hänen jäädessään yksin. »Jos kaikki muut menevät levolle, niin täytyy minunkin mennä. Hitonmoinen kiire heillä on. Luulisi yön tulevan kyllin pitkäksi tässä jäisessä hiljaisuudessa ja yksinäisyydessä, vaikka menisi levolle paria tuntia myöhemminkin.»
Taivuttaen päätänsä taaksepäin tyhjentäessään lasiansa vilkaisi hän matkustajakirjaan, joka oli pianolla avonaisena, mustetta ja kyniä vieressä, ikäänkuin seniltaiset nimet olisi merkitty siihen hänen poissa ollessaan. Hän otti sen käteensä ja luki seuraavaa:
William Dorrit, esquire Frederick Dorrit, esquire Edward Dorrit, esquire Miss Dorrit Miss Amy Dorrit Mrs General seurueineen Ranskasta Italiaan.
Mr ja mrs Henry Gowan. Ranskasta Italiaan.
Siihen hän lisäsi pienellä, vaikeasti luettavalla käsialalla: Blandois. Pariisista. Ranskasta Italiaan, vetäen loppuun pitkän, hienon koukeron, joka oli kuin kaikkien muiden nimien paulaksi heitetty suopunki. Ja sitten, nenä painuen viiksien päälle ja viikset kohoten nenän alle, hän vetäytyi määrättyyn koppiin.
KAHDEKSASNELJÄTTÄ LUKU
Mrs General