Muuttumattomana, kuivana, värittömänä seisoi vankila katsellen välinpitämättömänä kaikkia vuodenaikoja köyhyyden ja huolten leimaamilla kasvoillaan heijastamatta sädettäkään kaikesta ympäröivästä kauneudesta. Kukkipa kesä kuinka kauniina hyvänsä ympärillä, sen tiilet ja ristikkotangot kantoivat aina samaa kuollutta kukintaa. Kuitenkin, kuunnellessaan lukevaa ääntä, kuuli Clennam siinä kaiken sen hyvän, mitä suuri luonto antaa ihmiselle, kuuli ne rauhoittavat säveleet, joita se laulaa hänelle. Vain tämän äidin polven ääressä hän oli seissyt pikku lapsena suurine toiveineen, saaden osakseen sitä hellyyden ja nöyryyden satoa, joka kasvaa aikaisin kylvetystä mielikuvituksen viljelyksestä, seissyt mylviviltä myrskyiltä suojaavien tammien turvissa, joiden jykevät juuret työntyvät lastenkamarissa itävistä terhoista. Tässä äänessä, joka luki hänelle, hän kuuli kaikuja tällaisista ennen kokemastaan tunteista, kaikuja jokaisesta säälivästä ja hellästä kuiskauksesta, joka oli hiipinyt hänen luoksensa hänen elämiänsä varrella.
Kun ääni vaikeni, pani hän käden silmillensä jupisten, että valo huikaisi niitä.
Pikku Dorrit laski kirjan kädestään ja nousi tyynesti vetääkseen uutimet ikkunan eteen. Maggy istui entisellä paikallaan käsityönsä ääressä. Valo himmeni, ja Pikku Dorrit siirsi tuolinsa lähemmäksi Arthuria.
»Tämä loppuu pian, rakas mr Clennam. Mr Doycen kirjeet teille ovat täynnä ystävyyttä teitä kohtaan ja mr Rugg sanoo, että hänen saamansa kirjeet ovat täynnä apua ja että kaikki (kun ensimmäinen suuttumus on ohi) ovat niin hienotunteisia ja puhuvat niin hyvää teistä, että kaikki kyllä pian taas päättyy.»
»Rakas tyttö. Rakas ystävä. Hyvä enkelini!»
»Te kehutte minua liiaksi. Ja kuitenkin tunnen itseni niin onnelliseksi kuullessani teidän puhuvan näin lämpimästi ja — tuntiessani» — Pikku Dorrit katsoi hänen silmiinsä — »ja tuntiessani, kuinka vilpittömästi tarkoitatte, mitä sanotte, etten voi kieltää teitä siitä».
Clennam nosti hänen kätensä huulilleen.
»Te olette ollut täällä monen monta kertaa, vaikken ole nähnyt teitä,
Pikku Dorrit?»
»Kyllä, olen ollut täällä toisinaan, vaikken ole tullut sisään.»
»Hyvin usein?»