»Kaksi tytärtä», vastasi mr Dorrit toistamiseen.

»Sentähden olisi tarpeellista», sanoi mrs General, »että siihen summaan (mikä se nyt sitten lienee), jonka täkäläiset ystäväni ovat tottuneet maksamaan pankkiirilleni, lisättäisiin vielä kolmannes».

Mr Dorrit ei viivytellyt arkatuntoisen kysymyksen tekemistä maalaisleskelle, ja saatuaan tietää, että tämä oli tottunut maksamaan kolmesataa puntaa vuosittain mrs Generalin pankkiirille, päätteli hän pahasti rasittamatta laskupäätänsä, että hänen oli maksettava neljäsataa. Koska mrs General kuului niihin kiiltäväpintaisiin esineihin, joista saa sen käsityksen, että ne ovat arvaamattoman kalliita, niin pyysi mr Dorrit juhlallisesti saada kunnian ja ilon lukea hänet perheensä jäsenten joukkoon. Mrs General myönsi hänelle tämän etuoikeuden, ja täällä hän nyt oli.

Henkilökohtaisesti oli mrs General, lukuunottaen myöskin hänen hameensa, jotka olivat tärkeänä tekijänä, arvokas, kunnioitusta herättävä, komea, kahiseva, juhlallisen pulska ja aina pystypäin, selkä suorana sopivaisuusvaljakon ohjaksissa. Hän saattoi nousta Alppien huipuille — oli tehnytkin niin — ja laskeutua Herkulaneumin syvyyksiin — oli tehnyt senkin — ainoankaan neulan tai poimun joutumatta epäjärjestykseen. Jos hänen kasvonsa ja hiuksensa näyttivät jotakuinkin jauhoisilta, ikäänkuin hän olisi asunut ylenmäärin hienossa myllyssä, johtui se paremminkin siitä, että hän oli läpeensä kalkkimaiden muodostuma, kuin siitä, että hän paranteli ihoaan orvokki-ihojauheella tai oli vanhuuttaan harmaantunut. Jos hänen silmänsä olivat ilmeettömät, johtui se arvattavasti siitä, että niillä ei ollut mitään ilmaistavaa. Jos hänellä oli vähäisen ryppyjä, johtui se siitä, ettei hänen sielunsa ollut painanut nimeänsä eikä muutakaan kirjoitusta hänen kasvoihinsa. Kylmä, vahankalpea, sammunut nainen, joka ei milloinkaan ollut erikoisesti levittänyt valoa ympärilleen.

Mrs Generalilla ei ollut mielipiteitä. Mielipiteiden muodostamisen estäminen kuului hänen menetelmäänsä hänen muovaillessaan sieluja. Hänellä oli pieni sielullinen ympyrärata raiteineen, kiskoineen, jossa hän kuljetteli muiden ihmisten mielipiteitä pienissä vaunuissa; nämä eivät milloinkaan saavuttaneet toisiansa eivätkä milloinkaan päässeet perille minnekään. Hänen sopivaisuusoppinsakaan ei voinut kieltää, että maailmassa oli paljon sopimatonta; mutta päästäkseen siitä, siirsi mrs General sen syrjään ja teeskenteli uskovansa, ettei sellaista ollut olemassakaan. Tässä ilmeni toinen puoli hänen menetelmässään — hän tunki kaikki vaikeudet kaappeihin, lukitsi nämä ja väitti, ettei vaikeuksia ollut olemassakaan. Tämä oli helpoin keino päästä niistä ja verrattomasti sopivin.

Mrs General ei tahtonut kuulla puhuttavan mistään järkyttävästä. Onnettomuuksia, kurjuutta, rikoksia ei milloinkaan saanut mainita hänelle. Mrs Generalin läheisyydessä, nukahtivat intohimot, ja veri muuttui maidoksi ja vedeksi. Sen vähän, mikä näiden poistojen jälkeen jäi maailmaan, katsoi mrs General tehtäväkseen kiilloittaa. Tässä muovailutoimintansa vaiheessa kastoi hän pienen pieniä siveltimiä suuren suuriin kiiltoöljypyttyihin ja siveli kulloinkin puheeksi tulevan esineen ja asian pinnan kiiltäväksi. Kuta enemmän halkeamia niissä oli, sitä enemmän mrs General kiilloitteli niitä.

Mrs Generalin ääni oli kiilloitettu, hän kosketuksensa oli kiilloitettu, hänen olemustaan ympäröivä ilmapiiri oli kiilloitettu. Mrs Generalin unet olisivat olleet kiilloitettuja — jos hän ylipäätänsä milloinkaan uneksi — hänen nukkuessaan nyt hyvän Sankt Bernhardin helmassa, keveiden lumihiutaleiden laskeutuessa tämän talon katolle.

YHDEKSÄSNELJÄTTÄ LUKU

Matkalla

Kirkas aamuaurinko huikaisi silmiä, lumisade oli tauonnut, sumut hälvenneet, vuori-ilma oli niin kirkasta ja keveätä, että tuntui sitä hengittäessä kuin olisi herännyt uuteen elämään. Tämä kuvitelma tuli vieläkin elävämmäksi sen kautta, että vuori näytti irtautuneen tukevasta perustastaan ja hohtavan valkoisena pilvirykelmänä uiskentelevan sinisen taivaan ja kaukana alhaalla olevan maan välillä.