Sellainen ontuva tila, jossa mr Henry Gowan eli, oli sielullisesti perin epäterveellinen eikä parantunut aikaa myötenkään: hän oli suutuksissaan hyljännyt toisen kahdesta vallasta, ollen kuitenkin vailla tarpeellista kykyä edistyäkseen toisen palveluksessa, ja maleksi nyt äreänä ja huonotuulisena puolueettomalla alueella, kiroten molempia valtoja. Kehnoimpia summia merkitsevät ne sairaloiset laskijat jokapäiväisen elämänsä tilikirjaan, jotka aina vähennyslaskun avulla käsittelevät toisten ansioita ja menestystä eivätkä milloinkaan yhteenlaskun avulla omiaan.
Henkisesti alaspäin vetävä on myöskin tapa koettaa saada korvausta komeilemalla pettyneillä toiveillaan. Eräänlainen veltto välinpitämättömyys ja häikäilemättömyys on pian seurauksena siitä. Sen ilkeämielisiä huveja on polkea sitä, mikä on arvokasta, ylistämällä arvotonta; eikä kukaan voi leikkiä »ylös ja alas» totuudella saamatta vammaa sieluunsa.
Arvostellessaan maalaustaiteen tuotteita, jotka olivat kerrassaan vailla ansiota, oli Gowan maailman vapaa- ja jalomielisin toveri. Hän saattoi selittää, että niiden tekijällä oli enemmän kykyä (jos hänellä nimittäin ei ollut sitä ensinkään) pikkusormessaan kuin toisella (siinä tapauksessa, että tällä oli sitä suuressa määrässä) koko ruumiissaan ja sielussaan. Jos joku väitti vastaan arvioiden kehutun maalauksen pelkäksi roskaksi, saattoi hän vastata taiteensa nimessä: »Hyvä ystävä, mitäs muuta me sitten saamme aikaan? Minä en tuota muuta kuin roskaa, sen tunnustan teille avoimesti.»
Hänen sairaloisen, synkän tilansa ilmauksia oli myöskin se, että hän prameili köyhyydellänsä, vaikka tarkoituksena lienee kyllä ollut saada tiedotetuksi, että hänen oikeastaan olisi pitänyt olla rikas; samoin kehui ja parjasi hän julkisesti Barnacleja, jottei kukaan unohtaisi hänen kuuluvan heidän sukuunsa. Oli miten oli, näistä molemmista asioista hän puhui usein, ja hän osasi niin taitavasti käsitellä ja käännellä niitä, että olisi saanut ylistellä itseään kuukausimäärin pääsemättä puoleksikaan niin tärkeäksi henkilöksi kuin nyt, näin kevytmielisesti halventaessaan itseään muiden silmissä.
Näistä hänen kevytmielisistä puheistaan kävi myöskin aina pian selville, missä hän vain liikkui vaimonsa kanssa, että hän oli nainut tämän vastoin ylhäisten sukulaistensa toivomuksia ja että hänellä oli ollut paljon vaivaa saadakseen heidät tunnustamaan hänet sukulaisekseen. Hän ei milloinkaan sanonut sitä suoraan, päinvastoin näytti hän halveksivasti nauravan sellaista ajatustakin, mutta kävi kuitenkin niin, että huolimatta siitä vaivasta, minkä hän näki halventaakseen itseänsä, hän sittenkin aina esiintyi etevämpänä puolena. Kuherruskuukauden päiviltä alkaen tunsi Minnie Gowan, että yleensä katsottiin hänen olevan naimisissa miehen kanssa, joka oli alentunut säädystään naidessaan hänet, mutta jonka ritarillinen rakkaus oli tasoittanut tämän erilaisuuden.
Monsieur Blandois Pariisista oli seurannut heitä Venetsiaan, ja Venetsiassa monsieur Blandois Pariisista oli hyvin paljon Gowanin seurassa. Kun he ensimmäisen kerran olivat tavanneet tämän kohteliaan herrasmiehen Genevessä, oli Gowan ollut kahden vaiheilla potkaistako vai rohkaista häntä ja sitten neljänkolmatta tunnin ajan ollut niin epätietoinen kuinka menetellä, että oli jo ollut heittämäisillään arpaa viidenfrangin rahalla siten, että sen takapuoli olisi merkinnyt potkua ja etupuoli rohkaisua, ja hänellä oli ollut vakaa aikomus noudattaa tämän oraakkelin neuvoa. Kuitenkin sattui hänen vaimonsa ilmaisemaan vastenmielisyytensä ritarillista Blandoisia kohtaan ja mainitsemaan, että yleinen mielipide hotellissa oli häntä vastaan, minkä jälkeen Gowan päätti rohkaista häntä.
Mistä johtui tämä itsepintaisuus, ellei se ollut jalomielisyyden Puuska? — jota se ei ollut. Miksi Gowan, joka oli korkealla Blandoisin yläpuolella ja olisi milloin hyvänsä voinut jauhaa hänet nuuskaksi ja päästä selville, mistä aineesta hän oli tehty, miksi heittäytyi Gowan tällaisen miehen seuraan? Ensiksikin vastusti hän ensimmäistä vaimossaan huomaamaansa itsenäistä, toivomusta, koska tämän isä oli maksanut hänen velkansa ja siis oli parasta tarttua ensimmäiseen tilaisuuteen, jolloin saattoi tehostaa riippumattomuuttansa. Toiseksi halusi hän vastustaa vallitsevaa mielipidettä ja tunnetta, koska hän oli, huolimatta suurista päinvastaiseenkin suuntaan viittaavista kyvyistä ja lahjoista, häijyluontoinen mies. Häntä huvitti selittää, että hovimies, jolla oli Blandoisin hienostunut käytös, saattaisi kohota korkeimpiin asemiin missä sivistyneessä maassa tahansa. Häntä huvitti esittää Blandois hienouden ja sirouden perikuvana ja, työntämällä hänet esiin, pilkata niitä, jotka ylpeilivät henkilökohtaisilla eduillaan. Hän väitti vakavissaan, että Blandoisin kumarrus oli täydellinen, hänen käytöksensä vastustamaton ja että Blandoisin maalauksellinen luontevuus ja sulavuus ei ollut maksettavissa sadalla tuhannella frangilla (ellei se ollut vain lahja ja kaiken hinnoittelun yläpuolella). Tämä liioittelu käytöksessä, joka on huomattu ominaiseksi tällä miehellä, kuten se on ominaista jokaiselle hänen kaltaiselleen, aivan riippumatta syntyperästä, samoin kuin on varmaa, että aurinko kuuluu tähän aurinkokuntaan, tämä liioittelu oli Gowanille tervetullut pilakuva, jota hän saattoi käyttää hullunkurisena apukeinona, tahtoessaan tehdä lukuisia ihmisiä naurunalaisiksi, kun he näet oleellisesti tekivät samaa, mitä Blandois liioitteli. Näin hän oli ottanut miehen armoihinsa, ja kun tavan voima sitten vahvisti siteet ja miehen juttelu tuotti hänelle eräänlaista tylsää huvia, joutui hän seurustelemaan toverillisesti hänen kanssansa. Näin kävi, vaikka hän otaksui Blandoisin elävän pelitaidollaan ja muulla senkaltaisella, vaikka hän epäili häntä raukkamaisuudesta, ollen itse rohkea ja urhoollinen, vaikka tiesi hänen olevan Minnielle vastenmielisen ja vaikka hän välitti miehestä niin vähän, että ilman omantunnonvaivoja olisi paiskannut hänet Venetsian korkeimmasta ikkunasta sen syvimpään kanavaan, jos mies olisi antanut hänen vaimolleen pienimmänkin henkilökohtaisen syyn inhota häntä.
Pikku Dorrit olisi mielellään mennyt mrs Gowanin luokse yksin, mutta kun Fanny, joka ei vielä ollut tointunut sedän vastalauseesta, vaikka se jo oli neljäkolmatta tuntia vanha, välttämättä tahtoi tulla seuraksi, astuivat sisarukset yhdessä mr Dorritin ikkunan alla odottavaan gondoliin ja soudettiin komeasti, pikalähetin saattamina, mrs Gowanin asunnolle. Totta puhuen oli heidän komeutensa aivan liian juhlallinen tälle asunnolle, jonka Fanny valitti olevan »hirvittävän syrjässä» ja jonne heidän oli kuljettava sokkeloisia kapeita vesikatuja pitkin, joita mainittu nuori neiti halveksivasti nimitti »ojapahasiksi».
Talo, joka oli pienellä yksinäisellä saarella, oli kuin lohjennut jostakin ja sattumalta ajautunut nykyiseen ankkuripaikkaansa yhdessä sitä ympäröivien viiniköynnösten kanssa; nämä olivat yhtä paljon hoidon tarpeessa kuin ne köyhät raukat, jotka lepäilivät niiden lehvien suojassa. Ympäristön muodostivat kirkko, jonka seinämillä oli joukko rakennustelineitä ja -tarpeita ja joka nähtävästi oli ollut korjauksen alaisena niin kauan, että korjausaineet näyttivät satavuotisilta ja olivat itse jo rappeutuneet, joukko pesuvaatteita, jotka oli ripustettu kuivamaan päivänpaisteeseen, joukko eriskummaisen epäsäännöllisesti sinne tänne siroteltuja rakennuksia, jotka olivat kuin Aatamin aikuisia, haaveellisiin muotoihin leikattuja juustoja, täynnä pikkueläjiä, ja kuumeisen sekasortoinen määrä ikkunoita, joiden kaikkien luukut riippuivat rempallaan ja joista useimmista roikkui jotakin resuista ja likaista.
Ensi kerroksessa oli pankki — hämmästyttävä kokemus jokaiselle liikeasioissa liikkuvalle herrasmiehelle, joka oli tottunut brittiläisen kaupungin oloihin — ja siinä kaksi laihaa näivettyneitä. rakuunoita muistuttavaa partaleukaista virkamiestä, jotka kultatupsuiset, vihreäsamettiset lakit päässä seisoivat pienten pulpettien ääressä pienessä huoneessa; lisäksi siellä ei ollut muita näkyviä esineitä kuin rautainen kassakaappi, jonka ovi oli auki, ja vesiruukku sekä ruususeppeleiset seinäpaperit, mutta virkamiehet saattoivat saatuaan laillisen maksumääräyksen vain upottamalla kätensä jonnekin näkymättömiin tuottaa loppumattoman määrän viiden frangin rahoja. Pankin alapuolella oli kolme, neljä rautaristikolla varustettua huonetta, jotka näyttivät rikollisten rottien vankilalta, ja yläpuolella oli mrs Gowanin asunto.