»Lisäksi vielä» jatkoi Fanny, »määrää hän nuoren Sparklerin menettelemään samalla tavalla; hän ei päästä poikaansa läheisyyteeni ennen kuin on saanut päntätyksi hänen naurettavista naurettavimpaan kalloonsa (sillä pääksi sitä ei totisesti voi nimittää), että hänen tulee teeskennellä tavanneensa minut ensi kertaa siellä majatalon pihalla».
»Miksi?» ihmetteli sisar.
»Miksi? Herra Jumala, rakkaani!» (Taas oli äänessä sama sävy kuin hän sanoisi: »sinä pieni pöllöpää!») »Kuinka voit kysyä sellaista? Etkö ymmärrä, että minusta on saattanut sukeutua varsin toivottava puoliso tuollaiselle kollokallolle? Ja etkö käsitä, että hän sälyttää petoksen meidän syyksemme ja siirtäessään sen omilta hartioiltaan (varsin kauniit ne ovatkin, se on myönnettävä)», huomautti miss Fanny, silmäillen tyytyväisenä itseänsä, »teeskentelee säälivänsä meidän tunteitamme?»
»Mutta voimmehan me aina palata yksinkertaiseen totuuteen.»
»Kyllä, mutta luvallasi emme tee sitä», kivahti Fanny. »Ei; sitä emme suinkaan tee, Amy. Minä en ole aloittanut ilveilyä, hän sen teki, ja me jatkamme sitä.»
Voitonriemunsa kiihkossa käytteli miss Fanny viuhkaansa toisella kädellä ja puristi toisella sisartaan vyötäröstä, ikäänkuin olisi nutistellut mrs Merdleä.
»Ei», toisti hän. »Hän saa nähdä minun kulkevan samaa tietä kuin hän. Hän kääntyi sille, ja minä seuraan häntä. Ja onnen ja kohtalon siunauksella tahdon parantaa tuttavuuttani tämän naisen kanssa siksi, kunnes olen hänen nähtensä lahjoittanut hänen kamarineidollensa kymmenen kertaa niin kauniita ja kalliita pukuja kuin hän kerran lahjoitti minulle.»
Pikku Dorrit oli vaiti: hän tiesi, ettei häntä kuultaisi kysymyksessä, joka koski perheen arvoa, eikä tahtonut mistään hinnasta menettää sisarensa odottamatta ja vasta voitettua suosiota. Hän ei voinut myötävaikuttaa, mutta oli vaiti. Fanny tiesi hyvin, mitä hän ajatteli, niin hyvin, että pian kysyi häneltä hänen mieltänsä asiasta.
Pikku Dorritin vastaus kuului: »Aiotko rohkaista mr Sparkleria, Fanny?»
»Rohkaista, rakkaani?» Hänen sisarensa hymyili halveksivasti. »Riippuu siitä, mitä tarkoitat rohkaisemisella. Ei, en aio rohkaista häntä. Mutta aion tehdä hänet orjakseni.»