»Malttakaa mieltänne, sir», pyysi Clennam, »ja ottakaa hiukan aikaa ajatellaksenne. Ajatellaksenne elämän valoisimpia ja onnellisimpia tapahtumia. Olemme kaikki kuulleet puhuttavan suurista ilonyllätyksistä. Sellaisia saattaa vielä sattua, sir. Niitä tapahtuu harvoin, mutta ne eivät ole vielä lopussa!»
»Mr Clennam, eivätkö ole vielä lopussa? Eivätkö tästäkään elämästä?»
Hän painoi kädellään rintaansa sanan »tästäkään» kohdalla.
»Eivät», vastasi Clennam.
»Mikä yllätys», kysyi hän vaieten sitte ja pidellen vasemmalla kädellä sydäntään oikean levitellessä silmälaseja pöydällä, »mikä yllätys minulle vielä voisi sattua?»
»Sallikaa minun vastata toisella kysymyksellä. Sanokaa, mr Dorrit, mikä yllätys olisi mielestänne odottamattomin ja toivottavin. Älkää pelätkö kuvitella sitä itsellenne tai ilmaista sitä.»
Mr Dorrit tuijotti Clennamiin ja näytti siinä katsellessaan muuttuvan hyvin vanhaksi raihnaiseksi ukoksi. Aurinko paistoi kirkkaasti ikkunan ulkopuolella olevalle muurille ja sen harjapiikeille. Hän ojensi hitaasti sydäntä pidelleen kätensä ja osoitti muuria.
»Se on kaatunut», sanoi Clennam. »Luhistunut!»
Isä jäi entiseen asentoonsa yhä katsellen häntä.
»Ja sensijaan», jatkoi Clennam hitaasti ja selvästi, »on ilmestynyt mahdollisuus omistaa ja nauttia parasta, mistä se niin kauan on erottanut teitä. Mr Dorrit, ei ole vähintäkään epäilystä siitä, että te muutaman päivän päästä olette vapaa ja hyvin rikas. Onnittelen teitä sydämestäni tämän kohtalonkäänteen johdosta ja erittäin siitä, että saatte kohta valmistaa onnellisen tulevaisuuden sille aarteelle, joka on ollut teidän siunauksenanne täällä ja joka on teidän paras rikkautenne, vieressänne istuvalle kalliille aarteelle.»
Näin sanoen puristi hän ukon kättä ja päästi sen irti, ja hänen tyttärensä painoi kasvonsa hänen kasvojaan vasten ja ympäröi hänet käsivarsillaan hänen onnenpäivänään, samoin kuin oli hänen pitkinä onnettomuusvuosinaan ympäröinyt hänet rakkaudellaan, työllään ja uskollisuudellaan, ja purki täyden sydämensä tunteet kiitollisuudessa, toivossa, ilossa, autuaallisessa huimauksessa, kaikki vain isän tähden.