Oli ehkä parasta, että he saivat olla vain itsekseen, ajatteli Clennam eikä sentähden uudistanut tarjoustansa.
»Jos tahtoisitte joskus pistäytyä täällä vaihtelun vuoksi, ellei se kävisi rasitukseksi», sanoi mr Meagles, »niin olisi minusta hauska ajatella — ja äidistä myös, siitä olen varma — että te olette täällä elähdyttämässä tätä vanhaa paikkaa hiukan samanlaiseksi kuin se oli ollessaan täynnä väkeä ja että joku toisinaan luo ystävällisen silmäyksen lapsukaisiin tuolla seinällä. Te kuulutte niin yhteen tämän paikan kanssa ja heidän kanssansa, ja me olisimme kaikki olleet niin onnellisia, jos olisi käynyt niin — mutta katsokaammehan, millainen matkailma nyt on tulossa.» Mr Meagles keskeytti puheensa, selvitteli kurkkuaan ja nousi katsomaan ulos ikkunasta.
He sopivat siitä, että ilma oli erittäin lupaava; ja Clennam jatkoi keskustelua tästä turvallisesta aiheesta, kunnes se taas luisti vaivattomasti, jolloin hän kauniisti käänsi sen Henry Gowaniin, hänen sukkelaan älyynsä ja miellyttäviin ominaisuuksiinsa, jotka ilmenivät, kun häntä kohdeltiin hienotunteisesti; niinikään hän puhui hänen kieltämättömästä rakkaudestaan vaimoonsa. Clennamin puhe teki vaikutuksensa hyväntahtoiseen mr Meaglesiin, ja hän oli hyvin iloinen näistä kehumisista ja otti äidin todistajakseen vakuuttaessaan, että hänen sydämensä ainoa ja harras halu heidän tyttärensä miehen suhteen oli ylläpitää sopusointuisen ystävällisiä luottavia välejä hänen kanssansa. Muutaman tunnin kuluttua alettiin huvilan kalustoa peitellä suojaverhoin perheen poissaolon ajaksi — tai, kuten mr Meagles sanoi, se alkoi kääriä hiuksiansa paperiin — ja muutaman päivän kuluttua mr ja mrs Meagles olivat lähteneet matkalle, mrs Tickit ja tri Buchan sijoittuneet, kuten ennenkin, vierashuoneen ikkunaverhon taakse, ja lakastuneet lehdet kahisivat Arthurin yksinäisissä jaloissa puutarhan käytävillä.
Koska paikka miellytti häntä, antoi hän harvoin viikon kulua käymättä siellä. Toisinaan hän tuli sinne yksin, viipyen lauvantaista maanantaihin, toisinaan hänen liikekumppaninsa seurasi mukana, ja joskus hän vain kierteli tunnin tai pari talon ympärillä ja puutarhassa katsoen, että kaikki oli kunnossa, ja palasi sitten Lontooseen. Joka kerta ja kaikissa tilaisuuksissa istui mrs Tickit tummine kiharoineen ja tohtori Buchan edessään vierashuoneen ikkunan ääressä odotellen perheen kotiintuloa.
Eräällä käynnillä vastaanotti mrs Tickit hänet sanomalla: »Minulla on kerrottavaa teille, mr Clennam, jotakin hämmästyttävää.» Siksi hämmästyttävää se oli, että se sai mrs Tickitin jopa lähtemään vierashuoneen ikkunan äärestä ja tulemaan puutarhaan, kun Clennam astui sisään portista, joka avattiin hänelle.
»Mitä se on, mrs Tickit?»
»Sir», vastasi uskollinen taloudenhoitajatar, saatettuaan hänet vierashuoneeseen ja suljettuaan oven, »jos koskaan elämässäni olen nähnyt täältä houkutellun ja petetyn lapsen, niin näin hänet ilmielävänä eilen illalla hämärässä».
»Ettehän tarkoita Tatty —»
»Coramia, juuri häntä!» vastasi mrs Tickit tehden aseman selväksi yhdellä iskulla.
»Missä?»