Hän pysähtyi nurkalle ja oli katselevinaan odottavasti taaksepäin katua pitkin, ikäänkuin tulleena sovitulle, kohtauspaikalle, mutta piti koko ajan silmällä kolmea vaanittavaa Kun nämä tapasivat toisensa, otti mies hatun päästänsä ja kumarsi miss Wadelle. Tyttö näytti sanovan jotakin, ikäänkuin esittelisi miehen tai selittäisi hänen myöhästymistään tai liian aikaista tuloaan tai jotakin sentapaista, ja vetäytyi sitten parin askeleen päähän, itsekseen. Miss Wade ja mies alkoivat nyt astella edestakaisin, ja mies näytti käyttäytyvän äärimmäisen kohteliaasti ja imartelevasti ja miss Wade taas äärimmäisen kopeasti.
Kun he tulivat kulman kohdalle ja kääntyivät, sanoi viimemainittu: »Jos minä sen takia tahdon kärsiä puutetta, on se minun asiani. Rajoittukaa te vain omiin asioihinne, älkää kyselkö minulta mitään.»
»Taivaan nimessä, ma'am!» vastasi mies kumartaen taas. »Se johtui vain siitä, että syvästi kunnioitan teidän luonteenlujuuttanne ja ihailen kauneuttanne.»
»En tarvitse kumpaakaan keneltäkään», vastasi toinen, »kaikkein vähimmin teiltä. Jatkakaa selostustanne.»
»Saanko anteeksi?» kysyi mies liehakoivasti, mutta hiukan nolona.
»Olette saanut maksun, muuta ette tarvitse.»
Clennam ei voinut päättää, pysyikö tyttö syrjässä sentähden, ettei hänen pitänyt saada kuulla keskustelua, vai siksikö, että hän tiesi sen sisällön jo ennestään. He kääntyivät ja tyttö myös. Hän katseli virralle päin kävellessään kädet yhteenliitettyinä: siinä kaikki, mitä Arthur saattoi nähdä hänestä, näyttämättä omia kasvojaan. Sattui niin hyvin, että muuan toinen kävelijä todella näytti odottavan jotakuta, katseli toisinaan kaiteen yli veteen ja asteli toisinaan pimeälle nurkalle vilkaisemaan kadulle, niin että Arthur siten näytti vähemmän epäilyttävältä.
Kun miss Wade taas palasi miehen seurassa, sanoi hän: »Teidän täytyy odottaa huomiseen.»
»Tuhannesti anteeksi!» pyyteli mies. »Kautta kunniani! Ei siis sovi tänä iltana?»
»Ei. Johan sanoin, että minun täytyy saada se, ennenkuin voin antaa sen teille.»