Arthur kysyi nopeasti: »Miksi te nimitätte häntä?»
»Wade», vakuutti mr Casby. »Aina vain Wade.»
Katseltuaan ihmisystävällisiä kasvoja ja pitkiä silkkisuortuvia muutaman sekunnin ajan, joiden kestäessä mr Casby punoi peukaloitansa ja hymyili valkealle, ikäänkuin hyväntahtoisesti toivoisi, että se polttaisi häntä, jotta hän saisi antaa sille anteeksi, aloitti Arthur:
»Pyydän anteeksi, mr Casby —»
»Ei toki; ei toki», vastasi patriarkka, »ei toki!»
»— mutta miss Wadella oli mukanaan palvelijatar, nuori nainen, joka on kasvatettu erään ystäväni kodissa ja jolle miss Waden vaikutusta ei ole katsottava terveelliseksi ja jolle tahtoisin saada tilaisuuden vakuuttaa, ettei hän vielä ole menettänyt näiden suojelijoiden mielenkiintoa ja myötätuntoa».
»Todellako, todellako?» kummasteli patriarkka.
»Tahtoisitteko sentähden hyväntahtoisesti antaa minulle miss Waden osoitteen?»
»Voi, voi, voi», päivitteli patriarkka, »sattuipa hullusti. Jospa olisitte lähettänyt minulle sanan silloin, kun hän oli täällä. Huomasin kyllä sen nuoren tytön, mr Clennam. Kaunis, verevä nuori nainen, mr Clennam, tukka hyvin tumma ja silmät hyvin tummat. Ellen erehdy, ellen erehdy?»
Arthur vahvisti kuvauksen oikeaksi ja pyysi toistamiseen ja entistä painokkaammin: »Olisitteko ystävällinen ja antaisitte minulle hänen osoitteensa.»