'Kaukana tuolla
Aamukoin maassa
Jumalten salissa
Yksi on aina
Ikkuna auki,
Alla on tunturit,
Ylhäällä pilvet;
Laitoja myrsky
Hurjasti ravistaa;
Kultaset hattarat
Verhoina liehuu;
Aamuisin sieltä
Pilvien alta
Katselee Odin,
Hymyillen uroille
Uljaille sodassa,
Hymyillen naisille
Jaloille kodissa,
Hymyillen seppien
Työlle pajassa.
Ken hänet tapaa.
Aamulla ensiksi
Häntä ken tervehtii,
Sille hän onnea
Sodassa antaa,
Kunniaa sille
Elossa suo hän.
Vannonut näin on
Mahtava Odin.'
Yhä vain itki
Alruna vaimo.
Hymyili Freija:
'Kuule nyt neuvoain,
Oppia ottaos.
Kootkaa ne kaikki
Tyttäret, vaimot.
Solmitkaa jalkoihin
Rautaiset kengät,
Rintaanne suojelkoot.
Kiiltävät haarniskat
Kasvoja peittäkööt
Mahtavat parrat.
Partasuu-urhoiksi
Luulee teit' Odin,
Kun häntä vastaan
Rannalle käytte.'
Päivä se ajaa
Kultaista hepoaan
Itäisten kirkkaitten
Lahtien ylitse;
Hulmusi harja,
Välkkyivät aallot.
Pilvien rannalta
Hymyili Odin,
Lempeä Freija
Rinnallaan seisoi.
'Rannalla tuolla
Ketä nuo suuret
Urohot partasuut?
Mitä ne minulta
Rukoillen pyytää?
Metsien pedoille
Kylliksi ruokaa
Miekoilla tuollaiset
Huimapää-urhot
Hankkivat varmaan!'
Lempeä Freija
Viekkaasti hymyili:
'Nimen sä annoit;
Kunniaks' heille
Kunniaks' sulle,
Nimi on varmaan.
Suo heille voitto.
Sinua ensiksi
Tervehti joukkonsa.
Suo heille voitto,
Puoliso armas.
Naisia ovat he,
Vaimoja uljaitten
Vinilimiesten.
Pieni on sodassa
Uroitten joukko,
Siksi he sinulta
Rukoillen pyytävät
Miehilleen voittoa.'
Hymyili silloin
Viisahin Odin
'Viekkaus viisaille
Sopiva aina.
Viisahat todella
Ovat nuo naiset,
Tarmokkaat, rohkeat;
Sodassa voiton
Suo heille Odin.
Partasuu heidän
Nimensä oleva!
Sellaisten naisten
Miehet on varmaan
Urhoiksi luodut.
Heidän on voitto,
Apua Odinin
Eivät he kaipaa.'
[Tämä legenda löytyy Paul Warnefridin satukokoelmassa. "Gesta Longobardorum." Kertomuksen onnettomuudeksi väittävät kuitenkin oppineet, ettei nimellä Langbardt ole mitään tekemistä parran kanssa, vaan merkitee se arvattavasti "pitkämiekkaisia". Runomitassa on koetettu jäljitellä aikaisempia Eddan runoja.]