"Päästä minut omaan huoneeseeni!"
"Omaanko? Kukahan on näinä neljänä kuukautena maksanut vuokran puolestasi? Ja sinä, mitä sinulla sitte on sanottavaa hänelle? Miten sinä voit häntä auttaa? Nuori rikkiviisas, sinun on ensin itse rakastuttava, ennenkun voit auttaa poloisia rakastuneita olentoja?"
Mutta Filammon syöksyi niin kiihkeästi eukkoa vastaan, että tämän täytyi väistyä. Synkästi hymyillen hän seurasi nuorukaista huoneeseen.
Pelagia hypähti veljeään vastaan.
"Tahtooko hän, oi, tahtooko hän ottaa minut vastaan?"
"Elkäämme enää puhuko hänestä, rakas sisar", sanoi Filammon, laskien lempeästi kätensä hänen väriseville olkapäilleen ja katsoen häntä vakavasti silmiin. "On parempi että me molemmat ilman vierasten apua toimimme pelastukseksemme. Luotathan sinä minuun?"
"Sinuunko? Voinko luottaa sinuun? Tahdotko opettaa minua?"
"Kyllä, mutta en täällä. Meidän täytyy paeta. Kuule minua silmänräpäys, armahin sisko, kuule minua! Oletko niin onnellinen täällä, ettet voi ajatella mitään parempaa paikkaa? Ja — oi Jumalani, ettei se olisi totta! — eikö tämän elämän jälkeen löydy helvettiä?"
Pelagia kätki kasvot käsiinsä.
"Tuo vanha munkki varotti minua siitä?"