"Takaisin Ataulfin luo!" miehet huusivat.
"Ettehän jätä meitä surman suuhun?" muuan tytöistä huudahti.
"Roskajoukko murtaa jo portteja!"
"Vaiti, hupakko! Miehet — yksi työ meidän on suoritettava. Amaali ei saa matkata Valhallaan ilman asianmukaista saattuetta."
"Ethän tyttö raukkoja tarkoita?" Agilmund virkkoi peljäten että Wulf aikoi viettää Amaalin hautajaisia oikeaan goottilaiseen tapaan surmaamalla orjat.
"En… Yhden heistä näin äsken käyttäytyvän Vaalan arvoisen tavalla. Ja sitäpaitsi — ehkä heistä sittekin on sankarien vaimoiksi… Naiset ovat parempia kuin luulinkaan, huonoimmatkin heistä. Ei niin. Menkää alas, uroot, ja lennättäkää portit auki ja kutsukaa ne kreikkalaiskoirat Odinin pojan peijaisiin."
"Portitko auki?"
"Niin juuri, Goderic, ota kaksitoista miestä ja asetu itäiseen pihattoon. Agilmund, mene yhtä suuren joukon kera pihan länsipuolelle — sinne keittiöön, ja odota siksi kun kuulet minun sotahuutoni. Smid ja te muut tulkaa kanssani tallien kautta portin vierelle — hiljaa kuin Hela."
He menivät alas ja kohtasivat portaissa Mirjamin.
Ponnistuksesta hengästyneenä ja väsyneenä oli Mirjam kaatunut Filammonin voimakkaasta sysäyksestä. Kotvan hän oli maannut melkein tajuttomana lattialla ja vironnut parhaiksi tuomiotansa kuulemaan.
Hän tunsi että hetki oli tullut ja otti sen vastaan omalla tavallaan.