Miksi painui Mirjamin pää raskaasti Rafaelin olkapäälle? Rafael käänsihe — tumma verijuova valui Mirjamin huulilta! Hän hypähti pystyyn. Tytöt hyökkäsivät huoneeseen. He repivät auki Mirjamin vaipan ja näkivät kauhean haavan, jonka hän järkähtämättä oli salannut viimeiseen saakka. Liian myöhään Mirjam, Salomon tytär oli mennyt omaan paikkaansa.
Varhain seuraavana aamuna Rafael seisoi Kyrillon esihuoneessa odotellen puheille pääsyä. Sisähuoneesta kuului kovaäänistä puhelua ja hetken perästä kiiruhti sieltä sadatellen ulos eräs tribuuni, jonka hän ennestään tunsi —
"Mitä asiaa sinulla täällä on, ystäväni?" Rafael kysyi.
"Se roisto ei luovuta heitä", tribuuni vastasi matalalla äänellä.
"Ketä?"
"Murhaajia. He ovat nyt Cæsareumin pyhitetyssä pakopaikassa. Orestes lähetti minut vaatimaan heidät oikeuden käsiin, ja tuo mies uhmaa häntä julkisesti!"
Näin sanoen tribuuni kiiruhti ulos.
Rafaelissä heräsi niin voimakas inhon tunne, että hän oli vähällä poistua tribuunin perästä. Mutta hänen parempi enkelinsä voitti, ja seuraten kehoitusta hän astui sisään.
Kyrillos mitteli tapansa mukaan pitkin askelin lattiaa. Kun hän näki, ken puhuttelija oli, pysähtyi hän äkkiä ja jäi kysyvästi tuijottamaan Rafaeliin. Tämä kävi heti asiaan puhuen kylmästi ja tyynesti:
"Epäilemättä te tunnette minut ja tiedätte mikä minä olin. Minä olen nyt kristitty katekumeeni. Minä tulen tänne hyvittääkseni kykyni mukaan muutamia tässä kaupungissa aikaisemmin tehtyjä huonoja töitä. Näistä papereista löydätte lahjakirjan niin suurelle rahasummalle, että Te voitte vuokrata turvakodin sadalle langenneelle naiselle ja varustaa heistä vuosittain kolmisenkymmentä myötäjäisillä, jotka riittävät hankkimaan heille soveliaat aviomiehet. Minä olen pannut paperille suunnitelmani pienimmänkin yksityisseikan. Tahtoni täsmällisestä täyttämisestä riippuu lahjoitukseni jatkuvaisuus."