Kyrillos tarttui himokkaasti asiakirjoihin ja yritti laverrella kuluneita korulauseita hurskaasta hyväntekeväisyydestä; mutta juutalainen keskeytti hänet.
"Teidän Pyhyytenne kiitokset ovat tarpeettomat. Asiani koskee vain virastoanne eikä teitä itseänne."
Kyrillos, jonka omatunto sinä aamuna jo oli hyvinkin rauhaton, joutui hämilleen. Hän tunsi, että Rafaelin kuivassa, tyynessä puhetavassa piili moite purevampi kuin selväsanaisessa soimauksessa. Siksipä hän nyt vähän kuin punastuen loi katseensa alas ja silmäili kiireisesti paperia. Sitte hän kaikkein suopeimmalla äänellä virkkoi:
"Veljeni suonee anteeksi vaikka huomautankin, että samalla kuin myönnän hänellä olevan ehdottoman oikeuden jakaa lahjojansa miten hän parhaaksi näkee, minua Egyptin arkkipiispana vähän hämmästyttää kun näen, ettei vain Pelusiumin apotti Isidorus, vaan myöskin köyhäin asianajaja, maallikko virkamies, joka sitä paitsi on sotkeutunut äskeiseen salaliittoon, on määrätty uskotuksi mieheksi rinnalleni."
"Olen kuulustellut useamman kuin yhden kristityn piispan mielipidettä asiassa. Läsnäoloni tässä on todistuksena siitä, että minä annan tunnustukseni teidän arvostelukyvyllenne. Jos Pyhät Kirjat puhuvat totta, ovat yhteiskunnan viranomaiset yhtä paljon Jumalan palvelijoita kuin tekin, ja sen vuoksi minä olen velvollinen tunnustamaan heidänkin arvostelukykynsä. Mieluimmin minä olisin määrännyt prefektin uskotuksi mieheksi teidän rinnallenne, mutta kun sen viran nykyisen haltijan ja Teidän välillä vallitseva erimielisyys olisi voinut tehdä tyhjäksi hankkeeni, olen hänen sijaansa nimittänyt köyhäinasianajajan ja jo jättänytkin hänelle kappaleen tätä asiakirjaa. Toinen kappale on lähetetty Isidorukselle, joka on valtuutettu nostamaan rahat juutalaisilta pankkiireiltani Pelusiumissa."
"Te siis epäilette joko kykyäni taikka rehellisyyttäni —?" virkkoi
Kyrillos, joka alkoi jo vähän ärtyä.
"Jos tarjoukseni ei Teidän Pyhyyttänne miellytä, niin on varsin helppoa pyyhkiä nimenne pois asiakirjoista. Vielä sana. Jos te luovutatte ystäväni Hypatian murhaajat oikeuden käsiin, niin lisään minä tässä silmänräpäyksessä lahjani kaksinkertaiseksi."
Kyrillos kiljaisi heti:
"Kultasi hukkukoon kanssasi! Rohkenetko koettaa lahjoa minut luovuttamaan lapseni tyrannien käsiin?"
"Minä tarjoan teille tilaisuuden harjoittamaan suurempaa armeliaisuutta ehdolla että te ensin harjoitatte suoraa oikeutta."