Epäröimättä kauemmin poikkesi Jack sivulle ja kiertäen kivikon alkoi hän kiivetä oikealla puolella olevan kukkulan jyrkkää rinnettä ylös. Saavuttuaan laelle kuuli hän intiaanein huutoja alapuoleltaan, ja hän tiesi tulleensa huomatuksi, mutta hänen edessään oli pitkät matkat tasaista ruohikkoa, ja parempaa tietä ei Rhona kaivannutkaan.
Toivo virisi jälleen, kun tuo jalo eläin kiiti nopeasti eteenpäin.
Katsahtaessaan taaksensa huomasi Jack ensin yhden ja sitten useampien intiaanien kohoavan ylätasangon reunan yli, kunnes hänellä oli ainakin kaksikymmentä jäljessään. Mutta hän riensi jo etäällä, ja niin kauan kuin tasankoa riitti ei hänen tarvinnut pelätä, että hänet saataisiin kiinni.
XXIX.
ROHKEA HYPPÄYS.
Saapuessaan tasangon toiseen reunaan tuli Alleyne hiukan levottomaksi, sillä hän huomasi alapuolellaan laajan metsän ulottuvan niin kauas kuin silmä kantoi. Ainoastaan pohjoisessa päin saattoi nähdä aukeaa maata, ja sinne päästäkseen oli hänen kierrettävä samaa tietä takaisin, suoraan vainoojiaan kohti. Hän päätti ennen tunkeutua tuohon melkein jalkainsa alla olevaan synkkään metsään.
Tämä päätös osoittautui onnettomaksi, sillä intiaanit huomasivat hänen tarkoituksensa ja hajautuivat heti oikealle estämään häntä. Jack katsahti nopeasti ympärilleen ja kääntyi vasemmalle ajatellen, että sieltä voisi yhtä hyvin päästä alas metsikköön, sillä hänen silmänsä keksivät siellä jonkunlaisen alaspäin viettävän kallionkielekkeen. Hetkeäkään hukkaamatta kiiruhti hän tuota tasangon viimeistä sopukkaa kohti intiaanein seuratessa hänen kintereillään. Heidän kiljuntansa oli riemuitsevampi kuin milloinkaan ennen.
Se oli hyvin ymmärrettävää, sillä saavuttuaan tuon kaitaisen sopukan perille huomasi Jack olevansa saarroksissa. Ylätasangon rinteet viettivät kaikkialla loivasti alaspäin, mutta tällä paikalla putous oli melkein kohtisuora. Katsahtaen nopeasti molemmille sivuilleen huomasi Jack asianlaidan olevan saman, ja takana tulevien intiaanein riemuitsevista huudoista päättäen pitivät he häntä varmana saaliinaan.
Mutta englantilainen ei aikonut antautua tullakseen kuoliaaksi kidutetuksi. Hänen ensimmäinen aikeensa oli yrittää murtautua takaisin, mutta kahdenkymmenen intiaanin lisäksi, jotka sulkien paluutien olivat jo aivan hänen takanaan, oli tullut vielä kaksitoista. Perääntyminen oli siis mahdotonta.
Hetken pysyi Alleyne paikoillaan vihollisiinsa päin kääntyneenä aikoen myydä henkensä kalliisti, mutta huomatessaan, että viholliset olivat päättäneet vangita hänet, mitä hän oli yhtä lujasti päättänyt välttää, hän kääntyi äkkiä ympäri ja ratsasti kallion reunaa kohti.