Katsottuaan viimeisen kerran erään hirsimajan ylisikkunasta näkyviin
Johannan kalpeihin kasvoihin hyppäsi Alleyne satulaan.
»Oletko jo valmis?» sanoi päällikkö viitaten miehille aukaisemaan suuren salvan, joka vielä sulki portin.
»Kyllä heti», vastasi Jack puristaen ratsunsa kylkiä ja valmistaen sitä hyökkäykseen. Suitset olivat lujasti toisessa kädessä ja suuri ratsumiehen pistooli toisessa.
»Sitten menkää Jumalan nimeen!» huudahti Robertson lyöden yhteen kätensä merkiksi, että portinvahdit aukaisisivat portin.
Samassa kun portti lensi auki hellitti Jack suitsia ja Rhona kiiti kylästä täyttä laukkaa. Onneksi eivät intiaanit ollenkaan aavistaneet tällaista rohkeaa yritystä, ja Jack oli jo ratsastanut jonkun matkaa, ennenkuin tehtiin vakavampi yritys pysäyttää hänet. Ne harvat tiedustelijat, jotka hän kohtasi, pakenivat säikähtyneinä hänen nopeasti karatessa esiin tahi laukaisivat pyssynsä niin hätäisesti, etteivät osanneet häneen hämärässä metsässä.
Lähellä edessäpäin oleva valoisampi paikka näyttäytyi olevan Watanga-joen mutka, jota kohti tuo nuori englantilainen suuntasi kulkunsa. Päästyään kerran tämän esteen yli olisi hän vihollisen ketjun ulkopuolella, ja sitten kysyttiin vain kestävyyttä suorittaa nopeasti jäljellä oleva matka Virginiaan. Hän nautti jo etukäteen siitä riemusta, jota hän tuntisi silloin kun hän vahvan sotilas- tahi metsästäjäjoukon mukana palaisi vapauttamaan Johannaa ja tämän onnettomuustovereita. Mutta äkkiä sai joku metsäneläimen ääni hänet hätkähtämään.
Ääni kuulosti tulevan tien lähellä olevasta, erästä kaatunutta puuta peittävästä köynnöskasvirykelmästä, mutta mitään ei näkynyt. Kuitenkin osoitti Rhona ilmeisiä pelon merkkejä ja tempoi kovasti suitsiaan. Tuskallisen valppaana koetti Jack nähdä jotakin merkkiä väijyvistä intiaaneista, mutta turhaan, vaikka hän tiesi varmasti näiden ympäröivän häntä. Mutta hänen ei tarvinnut olla kauan tietämättömänä, sillä äkkiä ilmestyessään metsästä hyppäsi joen viettävällä törmällä kasvavasta pensaikosta joukko cherokeesia, jotka riemuhuudoin juoksivat pidättämään häntä. Siitä kuitenkaan välittämättä veti Alleyne suitsista ja kääntyen ympäri koetti hän päästä menemään heidän oikealta puoleltaan. Mutta hänen täytyi luopua siitä juonesta, sillä useita punanahkoja ilmestyi hänen eteensä, ja koettaessaan saavuttaa tien, jota hän oli tullut, oli sekin jo noiden viekkaitten intiaanein sulkema. Ei ollut enää muuta keinoa jäljellä kuin koettaa hyökätä saarroksen läpi. Rohkaistuaan muutamalla sanalla uljasta ratsuaan käänsi hän sen suoraan jokea kohti, ja painaen kannukset kylkiin hyökkäsi hän raivokkaasti hämmästyneeseen joukkoon. Näytti jo siltä, että tämä rohkea isku vapauden puolesta onnistuisi. Täydellisesti hämmästyneinä väistyivät soturit laukkaavan hevosen tieltä. Kahlaamo oli lähellä. Joku kyynärä vielä ja hän olisi ollut vihollistensa saavuttamattomissa. Mutta valitettavasti ei käynyt niin, sillä juuri kun hänen hevosensa syöksyi jokeen, sattui sotatapparan isku hänen takaraivoonsa ja hän putosi tiedotonna ja verissään veteen.
Kun Alleyne tuli tajuihinsa, makasi hän selällään jonkinlaisilla kömpelötekoisilla paareilla, joita pari vahvaa intiaania nopeasti kulkien kantoi. Vähään aikaan ei hän voinut muistaa, mitä oli tapahtunut, ja hän oli hyvin hämmästynyt tilanteesta, johon hän oli joutunut. Vähitellen selvisi kuitenkin hänen järkensä ja hänen muistiinsa palautuivat kaikki asianhaarat liiankin hyvin. Kauhistuen ymmärsi hän olevansa cherokeesien vankina.
Tietäen kohtalon, joka todennäköisesti odotti häntä, oli Jack'in ensimmäinen ajatus tehdä uusi yritys vapautensa puolesta tahi sitten kuolla heti. Mutta mietittyään hetkisen huomasi hän selvästi, että sellainen harkitsematon teko olisi hulluutta. Ensiksikin tunsi hän itsensä heikoksi ja kipeäksi saamastansa iskusta, ja toiseksi oli hän lujasti sidottu paareihin. Sillä hetkellä täytyi hänen olla niin kärsivällinen kuin hän voi ja odottaa aikaansa, kunnes asianhaarat olisivat pakoyritykselle suotuisammat.
»Nuori valkonaama näyttää surulliselta», sanoi eräs ääni paarien vieressä, kun Jack tahtomattaan huokaisi syvään.