Kuullessaan nämä sanat hän nopeasti pysähtyi, sillä hänen ylpeytensä heräsi. Hän ei ollut milloinkaan pelännyt yhtä vihollista ja kaikkein vähimmin luuloteltua. Kääntyen ympäri huomasi tuo nuori englantilainen äkkiä, että tulija ei ollutkaan intiaani. Hän oli valkoihoinen, mutta intiaanin asussa, ja hänen olemuksensa ei ollut ollenkaan miellyttävä. Hänen silmänsä olivat pistävät ja viekkaat, ja julma ja kostonhimoinen ilme väijyi hänen suupielissään. Hänellä oli käskemään tottuneen miehen käytös, joskin jotensakin julkea, eikä hän näyttänyt pelkäävän mitään.
»Olen pahoillani, että luulin teitä intiaaniksi, mutta hermoni ovat vielä kovin jännityksissä. Eilen, tähän aikaan, intiaanit tappoivat oppaani ja minä pääsin vaivoin pakoon», sanoi Alleyne.
»Vai niin! Puheenne ilmaisee, että olette englantilainen, ettekä amerikkalainen. Mistä tulette ja minne matka?» kysyi toinen katsoen häneen tutkivasti.
»Tulen Nashborosta ja menen Harrodsburgiin», vastasi Jack katsoen yhtä tiukasti takaisin.
»Mikä maanvaiva te olette!» huudahti mies melkein raivoisasti, mutta hilliten itsensä hän lisäsi äkisti: »No sepä oli hauskaa. Sittenhän voimme matkustaa yhdessä!»
»Enpä tiedä», vastasi Jack, jota miehen äänensävy ei miellyttänyt ja jonka aikeita hän epäili. »Minulla on niukalti aikaa, ja teidän miehenne ovat jalkaisin, kuten näen.»
»Vai et tiedä, kukonpoikanen!» kuului ivallinen vastaus. »Sitten kai minun on opetettava sinulle hiukan järkeä!»
Ja salamannopeasti tuo roisto heitti pyssyn olkapäätään vasten ja uhkasi ampua, ellei Alleyne hyvällä lähtisi rauhallisesti hänen mukaansa.
Nuori sotilas ei kadottanut mielenmalttiaan, vaikka tämä vihamielinen teko oli kokonaan saattanut hänet ymmälle. Vastustus olisi luonnollisesti voinut käydä aivan turmiolliseksi ja Alleyne näki parhaaksi taipua miehen vaatimuksiin. Mutta kiinnittäen katseensa tiukasti vangitsijaansa sanoi hän melkein kylmästi:
»Koska olen nyt joutunut armoillenne, niin minun kai täytyy totella käskyänne. Epäilemättä luulette minua joksikin englantilaiseksi vangiksi, joka on pakomatkalla Detroitiin, mutta se on erehdys. Minulla on lupakirja eversti John Sevieriltä, ja —»