»Tervetuloa, Simon Kenton, tervetuloa Harrodsburgiin!» huudahti eräs pitkä tummaihoinen mies astuen tulijaa vastaan. »Siitä on pitkä aika, kun metsästelimme yhdessä Cumberland-joella», lisäsi hän pudistaen sydämellisesti metsästäjän kättä.
»Niin, sen jälkeen olemme molemmat saaneet kokea yhtä ja toista», vastasi Kenton yhtä sydämellisesti tervehtien vanhaa kumppaniaan. »Ehkä emme olisi nytkään tavanneet toisiamme, mutta kun sattumalta kuulin teidän olevan kipeän, päätin tulla katsomaan teitä. Ja olen oikein iloinen, että olette parempi», lisäsi hän mennen isäntänsä mukana lähimpään majaan, jossa hän istuutui korkealle penkille.
»Minulla oli ankara horkan puuskaus», sanoi Harrod, »mutta olen iloinen voidessani sanoa sen menneen ohitse. Voimme puhella kuulumisista sitten kuin olette syönyt. Tänne on pitkä matka Boonsborosta ja luulen illallisen maistuvan.»
»Onhan siinä kävelemistä, mutta minulla on ollut runsaasti riistaa matkan varrella.»
»Tyttäreni toi tullessaan jonkun verran kahvia, niin että pian saamme kupin kuumaa —»
»Mitä! Onko Johanna täällä?» keskeytti Kenton kiihkeästi.
»Kyllä. Hän saapui vasta eilen Nashborosta, ja minä olin oikein iloinen hänet nähdessäni», vastasi Harrod. »Mutta miksi olette niin hämmästyneen näköinen?»
»Miksikö? Siksi, että Kentucky on tulvillaan vihamielisiä intiaanijoukkoja. Chickasawit, cherokeesit ja delawaret ovat kaikki sotapolulla ja on ilmoitettu, että myöskin shawneet ovat levottomia. On ihmeellistä, että tyttärenne pääsi onnellisesti perille, sillä hän ei ole milloinkaan ollut niin peloittavassa vaarassa.»
»Kuultuaan sairaudestani oli hän tullut hyvin levottomaksi», vastasi Harrod, »ja oli katsonut velvollisuudekseen tulla luokseni. Matkakumppanit olivat hyvät. Stoner ja muitakin eteviä erämiehiä oli heidän mukanaan. He olivat peloissaan naisten puolesta, sillä ympäristössä oli nähty lukuisasti intiaanein jälkiä, joten lähetin muutamia kanootteja loppumatkaa varten.»
»Senpätähden en tavannutkaan heitä», sanoi Kenton. »Mutta käskekääs neitonen tänne, minulla on hänelle jotakin, josta hän on iloitseva», lisäsi metsästäjä pistäen kätensä vyössään riippuvaan hirvennahkaiseen laukkuun, josta hän hetken hapuiltuaan veti esiin tahraantuneen ja rypistyneen kirjeen.