Niinkuin pantteri vaanii uhriaan, niin Kentonkin odotti kunnes hänen vihollisensa olivat hänen piilopaikkansa kohdalla. Silloin hyökkäsi hän viidakosta karjaisten niin että kaiku vastasi läheisistä kallioista. Hämmästyneinä ja kauhistuneina eivät nuo molemmat cherokeesit yrittäneetkään puolustautua, vaan pakenivat suinpäin jättäen vankinsa jäljelle.
Kenton, jolle verenvuodatus oli vastenmielistä, ei koettanutkaan surmata heitä, vaan ampui ainoastaan pelotukseksi laukauksen heidän jälkeensä. Kun hän kääntyi kuulustelemaan pelastamaansa miestä, kuuli hän mainittavan omaa nimeään.
»Kenton! Miten maailmassa olette täällä?»
»Entäs te, herra Alleyne, missä olette te ollut?» vastasi hämmästynyt metsästäjä tuntiessaan haavoitetun miehen samaksi englantilaiseksi nuorukaiseksi, jonka kanssa hän oli vähän aikaa sitten ollut vankina cherokeesien kylässä.
»Inhoittavassa vankeudessa», vastasi Jack melkein synkästi. »Mutta kertokaa minulle ensin», jatkoi hän ja hänen äänessään oli jännittynyttä tuskaa, »mitä on tapahtunut Watangassa? Tuliko apu ajoissa?»
»Tuli», vastasi Kenton ripeästi, »ja nyt on cherokeeseilla itsellään kova työ omien kyliensä puolustuksessa. Mutta tulkaa tuonne viidakkoon», jatkoi hän katkaisten puukollaan nahkahihnat, joilla nuorukaisen ranteet oli sidottu. »Siellä olemme turvassa hiiviskeleviltä punanahoilta, ja teidän levätessänne voin kertoa kaikki.»
Jack ei vastustellut, vaan seurasi urhoollista opastaan tiheikköön. Totta puhuen oli hän hyvin iloinen saadessaan levähdyttää väsyneitä jäseniään ja hoitaa haavaansa, sillä hänen vartijansa olivat kiiruhtaneet kulkua välittämättä hänen kipeästä päästään ja hänen yleensä heikosta tilastaan.
»Tässä on hyvä olla», sanoi Kenton istuutuen pienen puron reunalle, joka mutkitteli viidakon läpi läheiseen jokeen. »Istuutukaa ja antakaa minun katsoa haavaanne sillä aikaa kuin kerron teille Watangan tapahtumista. Sitten pyydän teitä vuorostanne kertomaan, miten saitte tämän pahan iskun», sanoi hän muuttaessaan varovasti sidettä haavaan.
»Esimerkki on paljon vaikuttavampi kuin hyvät neuvot», vastasi Jack. »Kun näin teidän onnistuvan yrityksessänne, unhotin neuvonne vartoa aikaani vastustamattomasta vapauden kaipuustani huolimatta. Unhotin, etten ollut teidän laisenne eränkäyntitaidon mestari. Eksyin tieltäni ja kertoakseni pitkän jutun lyhyesti jouduin lopulta minua kiinni ottamaan lähetettyjen intiaanein leirinuotiolle. Ennenkuin kerkesin korjata erehdystäni, niin — todellakin, ennenkuin oikein huomasinkaan sitä, kaatoi sotatapparan isku minut maahan, ja jossakin cherokeesien varustuksessa tulin jälleen tajuihini. Siellä minä ehkä olisin saanut oleskella tarpeekseni, elleivät intiaanit olisi saaneet vihiä lähestymisestänne ja peläten minun pääsevän pakoon lähettäneet minua liittolaistensa creekien säilytettäväksi.»
»Oli onni, että satuin olemaan juuri siinä, mistä saattajanne olivat päättäneet kulkea», vastasi metsästäjä lyhyesti ja huuhtoi puhellessaan purossa verisen siteen.