Näissä synkissä mietelmissä tarkasteli tuo onneton luutnantti sitä kapeata salmea, joka erotti saaret toisistaan. Joka hetki hän odotti kuulevansa hurjan ulvonnan ilmoittavan, että Ellinipsico oli joutunut vihollistensa kynsiin, samalla kun se olisi myöskin hänen kuolinsoittonsa. Vaikka intiaanit eivät löytäisikään häntä heti, niin kuinka voisi hän haavoitettuine olkapäineen uida pois saarelta? Hänellä olisi silloin edessään Hobsonin pulma. Joko yrittää paeta antautumalla hukkumisen vaaraan tahi jäädä sinne, missä oli, ja nääntyä nälkään.
»Halloo! Mikä tuo on?»
Tämä huudahdus pääsi hänen huuliltaan melkein tahtomattaan, kun pitkulainen, tumma esine vähitellen ilmestyi vastapäisen rannan synkästä pimennosta ja uiskenteli häntä kohti. Se oli kanootti, eräs tyhjä kanootti! Kun kuun kirkas valo vielä vahvisti sen todeksi, niin Jackin rohkeus vaipui. Näytti siltä kuin hänen pahimmat aavistuksensa olisivat käyneet toteen, ja hänen punainen ystävänsä olisi joutunut surman suuhun tahi vangiksi.
Huomatessaan, että kanootti ajelehti häntä kohti, juolahti epätoivoinen keino Jackin hämmästyneeseen mieleen. Hän aikoi hypätä jokeen ja vallata pienen kanootin sen ohikulkiessa ja siten varata itselleen yhden paon mahdollisuuden. Siinä samassa kanootti oli jo saaren kohdalla ja tuskin kymmenen kyynärän päässä siitä. Päästäen pyssyn kädestään syöksyi hän veden rajaan, mutta kun hän viipyi hetken arvioidakseen välimatkan ennen sukeltamistaan, niin toinen samanlainen esine kiinnitti hänen huomionsa. Ensimmäistä tyhjää kanoottia seurasi nyt toinen! Ja näkikö hän unta? Seisoessaan siinä vielä hämmästyneenä ja ihmeissään näki hän kolmannen, neljännen ja viidennen kanootin ajelehtivan kuun hopeoimaa virtaa alaspäin, kaikki yhtä tyhjinä ja hylättyinä kuin ensimmäinenkin.
Silloin hänelle selveni kaikki. Nuoren shawneen yritys ei ollut epäonnistunut. Hän oli kokenut, kuvaannollisesti puhuen, ansansa, jonka hän oli virittänyt vihollisilleen sillä aikaa kuin he olivat saarella etsimässä haluamiaan uhreja!
Ja ikäänkuin vahvistaakseen tämän johtopäätöksen ilmestyi tuo nuori päällikkö samassa nopeasti meloen saarta kohti jäljellä olevat chickasawien kanootit perässään.
»Hyvä, hyvin tehty!» huusi Jack kykenemättä hillitsemään iloaan tämän tilanteen onnellisen käänteen johdosta. »Hyvä, sinä urhea punainen veljeni!»
»Voo—oo—hoop! Voo! Kajahti riemuitsevasti vastaan shawneen sotahuuto. Vaikka se olikin kaikuva ja kova, hukkui se kuitenkin siihen raivon ja pelon ulvontaan, joka samassa kuului viereiseltä saarelta.
Chickasawit olivat huomanneet heille tehdyn kepposen ja olivat melkein hulluina voimattomassa raivossaan ja pelossaan.
Riemuitsevalla katsannolla laski shawnee kanoottinsa saaren rantaan, ja hypäten rannalle hän tarttui sydämellisesti Jackin ojennettuun käteen.