»Valkoinen metsästäjä on pelkuri raukka», sanoi intiaani koettaen kohottaa päätänsä voidakseen nähdä laidan yli. »Hän näki jonkun vihollisen ja tahtoi pelastaa itsensä. Valkoinen veljeni ottakoon melan ja melokoon takaisin joelle.»

Sanat oli tuskin sanottu, kun Jackin korvaan sattui muita ääniä, ja katsellen rannalle hän huomasi tummia olentoja joukoittain hiipivän rannalle maihinnousupaikkaa kohti. Samassa huomasi hän muutamia pienempiä esineitä veden pinnalla, joiden hän otaksui olevan samanlaisten tummien uimamiesten päitä ja hartioita ja jotka olivat vain jonkun kyynärän päässä kanootista. Yhtäkkiä hänelle tämä kaikki selvisi kuin leimauksena. Olennot olivat intiaaneja, jotka valmistelivat hyökkäystä varustuksen kimppuun. Kanootin saapuminen valkoisine miehineen oli antanut intiaaneille aiheen muuttaa suunnitelmaansa hyökätä varustusta vastaan pimeän tultua. Sen sijaan he yrittäisivät päästä sisään saapuneille valkoisille miehille avatun portin kautta ja näiden mukana.

XIV.

RAIVOISA TAISTELU.

Alleynella oli jo mela kädessään, ja jos hän olisi seurannut nuoren päällikön neuvoa, olisivat he jo olleet keskellä jokea ja pelastuneet uhkaavasta vaarasta. Mutta tälläkin jännittävällä hetkellä kykenivät toiset asianhaarat eikä ainoastaan hänen oma henkilökohtainen turvallisuutensa vaikuttamaan häneen.

Oli aivan selvää, ettei pienen varustuksen asukkailla ollut aavistustakaan väijyvistä intiaaneista, sillä hän saattoi kuulla, kuinka heitä muutamia tuli puhellen ja naureskellen toveriaan vastaan. Ja epäilemättä oli tämän näköjään vaaraton paluu ja hyvin tunnettu merkinanto osaltaan vähentänyt heidän valppauttaan, karkoittaen hetkeksi tuon ainaisen epävarmuuden tunteen, joka on rajaseudun elämälle niin erikoista ja joka myös tekee sen vastenmieliseksi.

He eivät olisi suinkaan osanneet kuvitellakaan, että heidän uskottu toverinsa oli paennut antamatta heille vähintäkään tietoa heidän väijyvästä vihollisestaan, siten vain turvatakseen oman pakonsa. Voisiko hän, Jack Alleyne, englantilainen, erään kykenevimmän ja uljaimman kenraalin poika Englannin kuninkaan armeijassa, seurata noin huonoa esimerkkiä? Ei, vaikka hän siten olisikin voinut pelastaa omansa ja haavoittuneen kumppaninsa päänahat. Hän päätti jotenkin varoittaa noita ihmisiä, jotka eivät aavistaneet mitään pahaa, vaikka oman henkensä kaupallakin.

Semmoinen oli luutnantin sankarillinen päätös, mutta kuinka oli se pantava toimeen. Olisi ollut kylläkin helppoa ja verrattain vaaratontakin antaa hälyytys huutamalla: »Intiaaneja! Intiaaneja!» niin kovasti kuin vain jaksoi, ja se olikin hänen ensi ajatuksensa. Mutta mietittyään vähän pääsi hän yhä enemmän varmuuteen siitä, että voisi tapahtua kamala erehdys. Ensinnäkin hänen vieras äänensä hämmästyttäisi noita metsästäjiä tahi saattaisi heidät otaksumaan, että ainoastaan häntä vaara uhkasi joidenkin väijyvien intiaanein puolelta. Siten voisivat jo portin ulkopuolella olevat lähteä jokirantaan auttamaan häntä ja samoin houkutella varustuksen muutkin puolustajat paikoiltaan pois. Näin voisi hän, sensijaan että varoittaisi noita vaaran uhkaamia asukkaita, saattaa heidät varomattomuudellaan vihollistensa käsiin. Ehkä ei kävisikään näin onnettomasti, mutta hälyytys ilmoittaisi intiaaneille, että heidän läsnäolonsa oli huomattu, ja kiiruhtaisi heitä hyökkäämään juuri silloin kun puolustajat olivat siihen aivan valmistumattomia. Myöskin täten tuo hälyytys voisi syöstä heidät perikatoon.

Niin perusteltuja ja johdonmukaisia kuin nämä mietteet näyttävät olevankin, niin ne välähtivät Jackin päässä sillä lyhyellä ajalla, joka kului metsästäjän häpeällisestä paosta siihen, kun Jack tarttui melaan ja rupesi ohjaamaan kanoottia.

Jos tuo nuori sotilas olikin hieman hidas suunnitelman teossa, niin hän oli sitä nopeampi ja päättäväisempi sen toimeenpanossa, kun se kerran oli valmis. Sillä hetkellä ainakin oli hänestä vaikein kohta se, että hänen täytyi jättää punainen ystävänsä oman onnensa nojaan. Mutta ajateltuaan, että häntä ei voinut vaara uhata, sillä hän oletti aivan oikein, että hänen edessään olevat soturit kuuluivat joko miami, shawnee, wyondot, delaware tahi johonkin muuhun pohjoiseen heimoon, jotka kaikki olivat liitossa keskenään, rauhoittui hän aivan kokonaan. Kylän asukkaita uhkasi sitävastoin hirmuinen vaara.