»Joka mies ampuma-aukolleen ja antakaa heille pieni jäähyväistervehdys!» huusi päällikkö. Ensi kerralla ajattelevat he asiaa kaksikin kertaa, ennenkuin uudistavat hyökkäyksensä Harrodsburgiin.
Vähän myöhemmin paukkuivat pyssyt, kun jokainen ampuja kiiruusti tähdäten laukaisi pimeyteen, johon punanahat olivat jo kadonneet. Sitten he raivasivat risukasat portin edustalta pois ja veivät ne polttopuiksi majoihinsa.
Toisten hoidellessa haavoittuneita tovereitaan laittoivat toiset yksinkertaisen aterian karhunpaistista tahi hirvenlihasta. Korkea paaluaitaus oli ollut niin hyvä suoja, että vain neljä oli haavoittunut eikä yksikään vakavammin.
Asetettuaan vahdit porttitorneihin ja paaluaitauksen kulmauksiin valvoi Harrod, että heidän toveriparkansa, jonka intiaanit tappoivat portin edessä, sai kunnioittavan hautauksen. Hänelle valmistettiin soihtujen valossa viimeinen leposija jonkun askeleen päähän portista oikealle.
»Nyt, nuori ystäväni, saatte kertoa minulle, ketä minun on kiitettävä niin hyvään aikaan annetusta varoituksesta ja avusta?» sanoi Harrod hautaustoimituksen päätyttyä katsellen hilpeästi Alleynea.
»Nimeni on Alleyne», vastasi Jack tarttuen metsästäjän ojennettuun käteen. »Mutta ei kestä kiittää. Olen niin iloinen päästyäni jälleen valkoisten miesten seuraan ja erittäinkin Johanna Harrodin isän johtamalle uudisasutukselle.»
Tuo pitkä metsästäjä katseli kiinteästi vieraansa kauniita kasvoja hänen puhuessaan, mutta kuullessaan viimeiset sanat tuli hän huomattavan kiihkeäksi ja sanoi:
»Alleyne, Alleyne! Varmaankin olette se nuori englantilainen, josta tyttäreni on minulle kertonut. Luutnantti Alleyne? Mutta minä en voi käsittää, kuinka olette joutunut tänne», sanoi hän hämmästyneen näköisenä. »Pelättiin teidän joutuneen chickasawien vangiksi.»
»Otaksumanne on oikea, mutta tänne joutumiseni on pitempi juttu», vastasi Jack.
»Teidän täytyy kertoa se minulle tuolla karhunpaistin ääressä, sillä olen varma, että olette aikalailla nälissänne», vastasi Harrod mennen edellä isompaan, ampuma-aukoilla varustettuun hirsimökkiin, joka oli porttikäytävän vieressä. Tuli roihusi takassa, ja liekit valaisivat alastonta huonetta, jonka ainoana kalustona oli kömpelö pöytä, neljän tolpan nojaan kiinnitetty hirren puolikas sekä kaksi tahi kolme yhtä alkuperäistä tuolia.