»Hän on liian uhkarohkea ja liian velvollisuudentuntoinen!» huudahti
Jack kiivaasti. »Minä olisin —»

Keskustelu keskeytyi, sillä sisään tuli eräs mies kantaen toisessa kädessään paria puulautasta ja toisessa puumaljaa, jossa höyrysi joitakin paistin paloja, ja pian kävivät miehet metsästyspuukkoineen tarmokkaasti käsiksi maukkaaseen ruokaan.

Vaikka olikin nälkäinen, ei Alleyne kuitenkaan voinut täysin nauttia illallisesta ajatellessaan Johannan päätöstä seurata isäänsä tähän vaaralliseen paikkaan. Hän ei voinut unhottaa Ellinipsicoa, jonka puolesta hänen ei enää tarvinnut olla peloissaan, sillä Harrod oli sanonut, että hyökkääjät olivat miameja, siis shawneitten liittolaisia. Aamunkoittoon saakka ei päällikkö sallinut kenenkään poistua varustuksesta.

XV.

KADOKSISSA JA LÖYDETTY.

Pitkä talviyö kului häiriöttä ja päivänkoitossa Jack kiiruhti maihinnousupaikalle. Hän ei nähnyt mitään merkkiä kanootista, vaikka hän haki syvät rannat tarkkaan ja tutki laiturin päästä päähän. Kas tuossahan oli jotakin kanoottiin kuuluvaa: nahkahihnan pätkä, jolla Jack oli kiinnittänyt pienen aluksen laituriin, riippui vielä tukin ympärille sidottuna. Siinä oli selityksen avain. Hihna oli leikattu kaikesta päättäen suurella kiireellä poikki ja sen olivat intiaanit todennäköisesti tehneet hillittömästi paetessaan.

Nyt Jack varmaan tiesi, että nuoren shawneen olivat tämän ystävät miamit vieneet pois, eikä hän epäillyt ollenkaan, että miamit, saadessaan selville, kenen poika Ellinipsico oli, viipymättä veisivät tämän shawneitten mahtavan päällikön Cornstalkin luokse.

Hitaasti ja miettiväisenä palasi Alleyne varustukseen ja etsien käsiinsä päällikön hän kysyi neuvoa, kuinka parhaiten voisi päästä Watangaan. Päästyään kerran sinne toivoi hän voivansa vaikuttaa Johannaan niin että tämä siirtäisi matkansa Kentuckyyn, kunnes maa olisi tiheämmin asuttu. Myöskin toivoi hän voivansa saada kirjeitä tahi muita tietoja isältään.

»Kuinka parhaiten voisi päästä Watangaan ja Virginiaan!» kertasi Harrod hänen kysymyksensä. »Siten, että pysytte siellä missä olette kevääseen saakka ja sitten lähdette Boonin mukana, kun hän menee Pohjois-Carolinaan perhettänsä noutamaan, kuten muistaakseni viime yönä kerroin teille hänen tekevän.»

»Mitä! Jäädä tänne kuukausiksi?» huudahti Jack melkein suunniltaan kuullessaan tämän ehdotuksen. »Pitäisikö minun jäädä kolmeksi kuukaudeksi tähän synkkään erämaahan!»