»Enemmän kuolleena kuin elävänä, ajattelen», sanoi Jack osaaottavaisesti.
»Olin hyvin kipeä ja verissäni, voitte uskoa, mutta shawneen rinnassa ei ole hiventäkään sääliä. Vietettyäni kurjan yön vietiin minut aamulla kujanjuoksuun.»
»Mitä se on?» kysyi Jack, kun Kenton pysähtyi hetkeksi. »Minulla on ainoastaan hämärä aavistus tuon sanan merkityksestä.»
»Toivon, ettei kokemus sitä teille milloinkaan selittäisi», vastasi metsästäjä. »Se on kauhea koetus ja aniharvat suoriutuvat siitä hengissä. Kuvitelkaapas, että kylästä tuonne jalavaan ulottuisi kaksinkertainen noin neljänsadan kyynärän pituinen rivi miehiä, naisia ja lapsia, jokaisella aseena nuija, sotatappara tahi piiska, joilla he koettavat lyödä teitä, kun juoksette rivien välitse!»
»Tahtoisin tulla heti ammutuksi, ennenkuin ryhtyisin siihen urakkaan», sanoi Jack.
»Niinpä kyllä, mutta intiaanit ovat siitä asiasta aivan eri mieltä», vastasi Kenton. »He koettavat saada teistä mahdollisimman paljon hupia, ennenkuin teidät surmataan. Ellei teitä voida pakottaa kujanjuoksuun, niin teidät poltetaan kidutuspaalussa tahi keksitään jotakin muuta pirullisuutta tyydyttämään heidän kidutushaluaan.»
Alleyne ei vastannut. Hän ainoastaan ajatteli, kuinka tavatonta ja kamalaa oli, kun ihmiset voivat löytää jotakin hupia toisten kuolevaisten kärsimyksistä. Mutta niinhän sanotaan, että ihminen on julmin ihmistä kohtaan!
»Vaikka olinkin jäykkä ja hellä joka paikasta», jatkoi metsästäjä, »päätin myydä henkeni kalliisti. Kun lähtömerkki oli annettu, syöksyin tuota elävää kujannetta myöten, joka ulottui neuvottelutalolle saakka, hurjasti eteenpäin, sillä tiesin, että jos voisin päästä neuvottelutaloon, olisin turvassa jonkun aikaa. Mutta välimatkat riveissä olivat liian pitkät. Olin varma siitä, etten pääsisi puolimatkaankaan, ennenkuin joku vainoojistani iskisi minut maahan. Sentähden tein nopeasti rohkean suunnitelman. Kun sopiva tilaisuus tuli, niin käännyin äkkiä syrjään ja, murtautuen vartioston lävitse, syöksyin pakoon koko heimon seuraamana. Juoksin henkeni edestä, ja väistäen jokaista, joka koetti estää minua, selvisin laumasta. Jättäen takaa-ajajat jälkeeni syöksyin erään aukean poikki ja menin neuvottelutaloon. Olin sillä kerralla päässyt leikistä muutamalla iskulla.»
»Hyvin tehty!» huudahti Alleyne päästäen helpotuksen huokauksen.
»Niiden olisi pitänyt päästää teidät vapaaksi tuon urotyön jälkeen.»
»Ah, sitä he eivät todennäköisesti halunneet tehdä kaiken harmin jälkeen, mitä olen heille tehnyt!» vastasi Kenton, »mutta siksi päiväksi minut jätettiin rauhaan. Seuraavana oli aivan hiuskarvan varassa, ettei minua poltettu paalussa. Piirissä istuen pitivät päälliköt lyhyen neuvottelun minun kohtalostani, josta äänestettiin sotanuijan avulla. Niiden mielipide, jotka löivät nuijan lujasti maahan, oli se, että minut oli viipymättä poltettava, kun taas ne, jotka vain kevyesti koskettivat nuijaa, olivat sitä mieltä, että sillä kertaa oli sopivampi säästää minun henkeni. Onneksi näillä viimeisillä oli enemmistö.